Ajankohtaista
Keskipohjanmaa, kolumni 20.11.2011
Perusterveydenhuolto kuntoon
Tapasin lauantaina Kaustisen kunnan edustajia. Yksi keskustelunaihe oli perusterveydenhuolto.
Kyselin terveyskeskuksen lääkäritilanteesta, potilaiden hoitoonpääsystä, kouluterveydenhuollosta ja perheiden neuvolapalveluista, koska laadukkaiden julkisten palvelujen turvaaminen on minulle sydämenasia. Niissä on kyse yhteiskuntamme tasa-arvon perustasta.
Suomen terveydenhuoltojärjestelmä on kansainvälisesti vertailtuna hyvä. Näin todettiin myös OECD:n tutkimuksessa pari vuotta sitten. Suomen heikko lenkki on kuitenkin perusterveydenhuolto.
Sosiaali- ja terveysministeriö ja Lääkäriliitto totesivat viime syksynä, että lääkäreitä puuttuu julkisista perusterveydenhuollon palveluista noin kuusi prosenttia. Ongelman ydin onkin henkilöstön saatavuudessa. Henkilökuntaa on vaikeaa saada julkiselle puolelle. Tämä näkyy ongelmina hoitoon pääsyssä, tasapuolisessa hoidon saatavuudessa - koko maassa ja kaikille ihmisille.
Tilanne on tuttu myös Keski-Pohjanmaalla. Länsi- ja Sisä-Suomen AVI-alueella välitön yhteydensaanti terveyskeskukseen toteutuu vain puolessa terveyskeskuksista – tämä oli maaliskuisen selvityksen tulos. Usein ongelmat ovat paikallisia. Yhdessä terveyskeskuksessa käytännöt toimivat, toisessa ei.
Tämän vuoksi hallitus toteuttaa Toimiva terveyskeskus -ohjelmaa, jonka tehtävänä on kehittää palveluita juuri terveyskeskuksissa. Hyvien käytänteiden levittäminen on tärkeää, jotta huonommin toimivien terveyskeskusten ongelmat voidaan ratkaista. Toimiva terveyskeskus on myös houkuttelevampi työnantaja, johon henkilökunnan saaminenkin on helpompaa.
On hyvä havaita, että hoitoon pääsyn ongelmat koskevat toisia enemmän kuin toisia. Yksi näkökulma on terveydenhuollon pirstaleisuus. Kun työterveys, yksityinen ja julkinen terveydenhuolto eivät ole tasavertaisesti kaikkien käytettävissä, hoitoon pääsyn ongelmat kohdistuvat eniten työelämän ulkopuolella oleviin ihmisiin.
Tämän vuoksi hallitus on ryhtynyt vähentämään terveydenhuollon rahoituksen monikanavaisuuden ongelmia. Erityisesti pyritään selkiyttämään kuntoutuksen järjestämis- ja rahoitusvastuuta. Rahoituksen uudistustarpeita on tärkeää selvittää ennakkoluulottomasti, jotta terveyspalvelujen saatavuus ja tasa-arvo voidaan turvata parhaalla mahdollisella tavalla.
Terveydenhuollon pirstaloituminen – ja kaupallisten toimijoiden lisääntyminen – lisää valvonnan merkitystä. Tämä oli myös valelääkäritapausten opetus. Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardssonin johdolla valvonnan parantamistyö käynnistettiin heti, kun ongelmat tulivat esille.
On hyvä, että Jacob Södermanin selvitysryhmä, johon kuuluvat myös eduskunnan oikeusasiamies Riitta-Leena Paunio sekä arkkiatri Risto Pelkonen, kartoittaa valvonnan uudistustarpeet. On tärkeää, että ministeri ohjasi Valviraan lisärahaa, jotta voidaan nopeasti varmistua tutkintojen oikeellisuudesta. Jatkossa jokaisen pitää pystyä luottamaan lääkäriin.
Sosiaali- ja terveyspalvelujen kehittäminen tulee olla hyvinvointivaltion silmäterä – myös taloudellisesti vaikeina aikoina. Siksi hallitus korottaa kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksia tällä hallituskaudella kaikkiaan 145 miljoonalla eurolla.
Keskipohjanmaa, kolumni, 2.10.2011
Parempia palveluita kuntauudistuksella
Eduskunta äänesti tällä viikolla luottamusta hallituksen kuntapolitiikalle. Olin yksi niistä, jotka äänestivät jaa. Miksi?
Kunnallisten palvelujen turvaaminen on sydäntäni lähellä. Opettajana koulutuspalvelut ovat tulleet tutuksi. Kulttuuri- ja liikuntapalveluja käytän itse aktiivisesti. Terveyspalveluita olen ollut kehittämässä sairaanhoitopiirin luottamushenkilönä. Vanhuspalveluihin olen tutustunut monella tavalla - viimeksi vapaaehtoistyön kautta.
Tasa-arvoiset kuntapalvelut on tärkeä arvo sosialidemokraattisessa hyvinvointivaltioajattelussa. Kun olen saanut viimeisen parin vuoden aikana kiertää Suomea ja tavata ihmisiä, minulle on syntynyt käsitys siitä, että tarvitsemme lisää tasa-arvoa ihmisten välille. Jokaisella – riippumatta asuinpaikasta tai varallisuudesta – tulee olla oikeus laadukkaisiin palveluihin ja turvalliseen arkeen.
Tähän tavoitteeseen liittyy myös kuntarakenteen uudistaminen, jossa Kokkola on toiminut upealla tavalla tien näyttäjänä. 1970-luvulla tehtiin liitos Kaarlelan kunnan kanssa, ja nyt vuoden 2009 alusta Kokkolaan liittyivät Lohtaja, Kälviä ja Ullava.
Liitokset on hoidettu huolella ja kuntalaisia kohtaan tasapuolisesti. Olemme pyrkineet tarjoamaan palveluita ja elinmahdollisuuksia eri kaupunginosiin. Kuntaliitos ei siis tarkoita palveluiden keskittämistä ja etäisyyksien kasvattamista, niin kuin julkisessa keskustelussa on väitetty.
Tämä oivallus on toivottavasti leviämässä. On nähty, että työssäkäyntialueet ovat hyviä kokonaisuuksia palvelujen järjestämiselle ja kuntademokratian toiminnalle. Tämä oivallus ei etene pakottamalla, vaan luontainen kehitys näyttää kulkevan tähän suuntaan. Näin kunnat eivät olisi liian haavoittuvaisia asukkaiden yllättäville tilanteille, jotka saattavat aiheuttaa kustannuspiikkejä esim. erikoissairaanhoidossa tai lastensuojelussa.
Tässä hengessä uusi hallitus on käynnistämässä kuntauudistusta, joka on jatkoa aiemmalle Paras-hankkeelle. Uudistuksessa on tarkoitus katsoa kuntien tehtäviä, rahoitusta sekä kuntarakennetta. Tavoitteena on elinvoimaiset kunnat, jotka pystyvät tarjoamaan asukkailleen laadukkaita palveluita.
Tämän lisäksi on neljä asiaa, joita haluan korostaa hallituksen kuntauudistuksessa.
Ensinnäkin maantiede. Eri alueiden väliset erot on huomioitava uudistusta tehtäessä. Se, mikä toimii pääkaupunkiseudulla, ei välttämättä toimi syrjäseudulla.
Toiseksi kuntapäättäjien vastuu. Kuntauudistus ei voi perustua pakkoon. Tämä siitä syystä, että samoin kuin pakkoavioliitot, harvoin myöskään pakkokuntaliitokset toimivat. On kuntapäättäjien vastuulla miettiä oman alueensa näkökulmasta toimivinta kuntakokonaisuutta.
Kolmanneksi paikallistason demokratia. Uudistuksessa kuntalaisille on luotava lisää vaikutusmahdollisuuksia omaa arkeaan koskevissa asioissa. Päätöksenteon siirtäminen etäisempiin kuntayhtymiin ei tätä kehitystä edistä.
Neljänneksi tulevaisuusajattelu. Meidän on varauduttava suurten ikäluokkien eläköitymiseen ja lisääntyvään palvelutarpeeseen samaan aikaan, kun valtio velkaantuu ja edellisen hallituksen jäljiltä valtion kassa on 8000 miljoonaa euroa pakkasella. Nyt tarvitsemme rohkeita uudistuksia rakenteisiin.
Pelkoa lietsomalla ei tulevaisuutta rakenneta. Tarvitsemme rohkeutta rakentaa entistä tasa-arvoisempaa Suomea.
Hyvää alkanutta syksyä!
MTV3, nettikolumni, 30.9.2011
Rahoitusmerkkinavero on toteutettava
Euroopan unionin komissio on ottanut askeleen kohti progressiivista rahoitusmarkkinasääntelyä esittämällä EU-alueelle rahoitusmarkkinaveroa.
Veron idea on kaksitahoinen. Se on nimensä mukaisesti uusi instrumentti veron keräämiseen rajat ylittävästä pääomaliikenteestä. Tämä tarkoittaa komission mallissa 55 miljardin euron lisäresursseja vuodessa esimerkiksi talouskriisien hoitoon. Maksajana olisivat sijoittajat, eivät kansalaiset.
Komission puheenjohtaja José Manuel Barroso on todennut hyvin, että kun veronmaksajat ovat tukeneet tuhansilla miljardeilla euroilla rahoitusalaa, niin nyt on sen aika kantaa suurempi vastuu.
Rahoitusmarkkinaveron toinen tärkeä funktio on markkinaspekulaatioiden ehkäiseminen ja sitä kautta vakauden luominen. Keinottelu on ollut yksi pahimmista syistä rahoitusmarkkinaongelmien taustalla. Pienenäkin toteutettava vero todennäköisesti vähentäisi halua ryhtyä markkinaoperaatioihin vain keinottelun vuoksi.
Sosialidemokraatit ovat kansallisesti ja kansainvälisesti tavoitelleet jo pitkään rahoitusmarkkinaveroa. Kampanjoimme Euroopan laajuisesti sen toteuttamiseksi. Komission esitys tuntuukin tärkeältä askeleelta oikeaan suuntaan. Komissiolle on syytä antaa tunnustus: järki on voittanut. Myös EU-parlamentissa on kuluneen vuoden aikana otettu pitkiä, edistyksellisiä askeleita rahoitusmarkkinaveron suuntaan. Käytännön toteutukseen on silti vielä pitkä matka.
Olisi perusteltua toteuttaa rahoitusmarkkinavero globaalina verona, jolloin ei olisi vapaamatkustajia ja järjestelmä kohtelisi kaikkia tasapuolisesti. Samalla veron spekulaatiota torjuva vaikutus olisi tehokkaampi. Realisti kuitenkin myöntää, että globaali vero on kiven takana. Se ei toteudu lähitulevaisuudessa. Tämä kävi jälleen ilmi Yhdysvaltojen valtiovarainministeri Timothy Geitnerin kriittisestä suhtautumisesta Puolassa järjestetyn valtiovarainministereiden Ecofin-kokouksen yhteydessä.
Suomen hallitus on hallitusohjelmassa sitoutunut rahoitusmarkkinaveron edistämiseen. Rahoitusmarkkinoiden vakauttaminen kestävällä tavalla edellyttää avoimuutta. Järjestelmän legitimiteetin eli oikeutuksen kannalta on myös tärkeää huolehtia sijoittajan vastuun aiempaa paremmasta toteutumisesta.
Hallitusohjelma velvoittaa globaalin veron vaihtoehtona etsimään mallia EU:n tasolla toimeenpantavasta järjestelmästä. Sekään ei ole helppo tie. On hyvin tiedossa, että esimerkiksi finanssikeskus Lontoota suojeleva Iso-Britannia vastustaa voimakkaasti rahoitusmarkkinaveroa.
Jotta komission esitys ei jää vain eleeksi hyvästä tahdosta, on meillä tarvittaessa oltava rohkeutta harkita euroalueen kattavaa mallia rahoitusmarkkinaverosta. Euroopan on kuljettava eturintamassa, kun rahoitusmarkkinoiden toimintaa ja sääntelyä uudistetaan. Sijoittajanvastuuta on kasvatettava ja markkinoiden toimintaa tervehdytettävä.
MTV3, kolumni, 15.7.
Ensimmäinen euroryhmä
Osallistuin valtioneuvoston jäsenenä ensimmäistä kertaa euroalueen valtiovarainministerien kokoukseen alkuviikosta maanantaina. Aiemmin kollegat Euroopasta olivat tulleet tutuksi jo puhelinneuvottelussa, mutta nyt tapasin uudet kollegat myös kasvokkain.
Vastaanotto oli lämmin. Luotan siihen, että yhteistyö Suomen ja muiden euromaiden välillä jatkuu tulevaisuudessakin hyvässä ja luottamuksellisessa ilmapiirissä.
Euroryhmän kokous järjestettiin tällä kertaa voimakkaan turbulenssin värittämänä. Uudet uutiset velkakriisin tartunnan leviämisestä Kreikasta muihin maihin loivat kokoukseen poikkeuksellistakin dramatiikkaa. Pääpainopisteenä kokouksessa oli Euroopan yleinen rahoitusmarkkinatilanne ja erityisesti siihen liittyvät Kreikan sopeuttamisohjelman jatkotoimet.
Kokouksen yhteisessä julkilausumassa valtiovarainministerit sitoutuivat päättäväisiin toimiin markkinoiden rauhoittamiseksi. Tavoitteeksi asetettiin, että Kreikan jatkolainaohjelman valmistelua voitaisiin kiirehtiä markkinareaktioiden tyynnyttämiseksi jo ennen EU:n elokuussa alkavaa kesätaukoa.
Kansallisessa keskustelussa erityinen mielenkiinto on kohdistunut Suomen vakuusvaatimuksiin. Äänestäjät antoivat kevään eduskuntavaaleissa erittäin selvän viestin siitä, että Keskustan johdolla harjoitettuun eurotukipolitiikkaan pitää tulla muutos. Tämä muutos on pitkälti kulminoitunut Suomen eurotuille vaatimiin vakuuksiin, joiden tarkoituksena on rajata Suomen vastuita.
Käytännössä vakuudet tarkoittavat sitä, että jatkossa emme enää osallistu eurooppalaisiin tukipaketteihin, jos emme saa osuudellemme vakuutta. Käytäntö on tuttu jokaiselle asuntovelalliselle: lainaa saa vain, jos sen vastineeksi on antaa reaalinen vakuus. Näin lainanantaja minimoi riskinsä.
Tähän saakka euroryhmässä vakuudet ovat kuitenkin olleet vastatuulessa. Erityisesti niitä on vastustettu Kreikassa, jossa on pelätty vakuuksien johtavan omaisuuden ikään kuin kaksinkertaiseen yksityistämiseen tiukan säästöohjelman lisäksi.
Suomen kehittelemä malli toimii kuitenkin itse asiassa myös kreikkalaisten eduksi. Ajatuksemme on ollut, että vakuudet annettaisiin riippumattoman omaisuudenhoitoyhtiön kautta, johon siirretään merkittävä osa Kreikan varallisuutta. Tällöin Kreikan ei olisi välttämätöntä yksityistää omaisuuttaan hallitsemattomasti ja kovalla kiireellä, jolloin omaisuutta jouduttaisiin todennäköisesti myymään alihintaan.
Toisekseen omaisuudenhoitoyhtiö olisi Kreikalle hyödyllinen myös siinä vaiheessa, kun maa lopulta palaa normaaleille lainamarkkinoille. On todennäköistä, että Kreikka ei vuosikausiin saisi muutenkaan lainaa vapailta markkinoilta ilman omaisuutensa panttaamista. Vakuusasiassa on siis kyse klassisesta win-win-tilanteesta.
Se, että meillä on ollut esittää eurokumppaneillemme konkreettinen malli vakuuksien järjestämisestä, on helpottanut vastatuuleen luovimista vakuusasiassa. Kreikkalaisille on ollut lisäksi tärkeä ajatus, että vakuuksien vastapainona maan maksamaa korkoa voitaisiin laskea ja samalla pidentää lainojen takaisinmaksuaikoja.
Maanantain euroryhmän kokouksessa teimme nyt sitten asiassa merkittävän uuden päänavauksen, kun vakuudet kirjattiin ensimmäistä kertaa euroryhmän yhteiseen lausuntoon.
Tämä on hyvä uutinen, vaikka samaan hengenvetoon onkin huomautettava, että vielä on paljon työtä jäljellä sen varmistamiseksi, että todella saamme vakuudet. En elättele kuvitelmia siitä, että jatkossa asia merkittävästi helpottuisi, vaikka ensimmäinen askel onkin nyt otettu.
Työ Suomen ja Euroopan puolesta jatkuu täydellä höyryllä, mutta toki se lämmittää mieltä, että uudella hallituksella on jo alle kuukauden jälkeen esittää myös tuloksia työstään.
Keskipohjanmaa, mielipide 16.4.
Urpilainen torjuu tasaverokehityksen
Haluan kiittää Bengt Gustavssonia hänen kirjoituksestaan (KP 14.4.). Siinä kuvattiin hyvin niitä oikeistolaisia asenteita, jotka ovat nykyisen yhteiskuntakehityksemme taustalla. Itse en halua Suomea, joka perustuu työtään tekevän palkansaajaväestön vähättelyyn ja heidän työsuhde- ja eläketurvansa heikentämiseen. Enkä myöskään halua Suomea, jossa tulojen mukaisesta progressiivisesta verotuksesta siirrytään kohti tasaverotusta.
Rikkain prosentti Suomen väestöstä sai viime vuonna 1000 miljoonaa euroa verovapaita osinkoja. Siis verovapaita osinkoja. Samaan aikaan pieni- ja keskituloiset työssäkäyvät lapsiperheet ja eläkeläiset maksavat tuloistaan tunnollisesti veroja. Eihän tämä voi olla oikein. Veroja on maksettava veronmaksukyvyn mukaan. Rikkaiden vapauttamiselle veronmaksusta ei ole perusteita. Osinkotulojen verovapautta ei voi perustella edes kasvuyrittäjyyden kannustamisella. Tämän on viisaasti todennut myös Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen toimitusjohtaja Sixten Korkman (SK 11.3.). Siksi keskustakokoomuslaisella verolinjalla on uskottavuusongelma.
SDP ei ole kiristämässä ansiotuloveroa, koska haluamme säilyttää työnteon kannustavana. Tästä hyötyy myös yrittäjä, joiden tuloista noin 70 prosenttia on ansiotuloja. SDP ei myöskään halua korottaa yritysveroa, koska haluamme Suomeen työllistäviä investointeja.
Työllisyyssyistä emme myöskään kannata energiaverojen ja arvonlisäveron korotuksia, joita keskustakokoomuslainen hallitus on tehnyt. Energiaverojen korotukset heikentävät vientiteollisuutemme kilpailukykyä, joten niillä on vakavia työllisyysvaikutuksia. Keskustan ja Kokoomuksen kannattamat alv-korotukset taas iskevät palvelusektorin yrityksiin. Viimeksi näitä huolia nosti esiin espoolainen pienyrittäjä, joka piti alv-korotusta virheenä ja työntekoon kohdistuvana lisäverona (HS 14.4.).
On syytä muistaa, että näiden tasaverojen korotukset nostavat energialaskuja ja jokapäiväisiä elinkustannuksia. Tämä hintojen nousu rokottaa kaikkia riippumatta kansalaisten tulotasosta. Eihän tämä voi olla oikein. Tämän vuoksi emme halua nostaa kulutusveroja, mikä vähentäisi kokonaisverotuksen progressiivisuutta. Sen sijaan haluamme myös pääomatulot progressiivisen verotuksen piiriin. Nykyinen pääomatuloveron prosentti on aina 28 riippumatta tulojen suuruudesta, vaikka ansiotulojen verotuksessa veroprosentti nousee tulojen mukaan. Tämä ansio- ja pääomatulojen verotuksen erilaisuus on johtanut verokikkailuun, jossa osa ihmisistä on voinut "porsaanreikien" turvin nostaa palkkatulojaan pääomatuloina. Sekään ei ole oikein.
Vetoan keskipohjalaisiin palkansaajiin, lapsiperheisiin ja eläkeläisiin, jotta äänestätte näissä vaaleissa omantuntonne mukaan. Vetoan myös keskipohjalaisiin yrittäjiin, jotka tunnetusti ymmärtävät työn ja pääoman välisen liiton. Yrittäjäkään ei menesty ilman työntekijöitä. Työrauha syntyy oikeudenmukaisuudesta, johon päästään yhdessä sopien. Äänestetään yhdessä suomalaisen hyvinvointivaltion ja sopimusyhteiskunnan puolesta.
Ilkka, mielipide 12.4.
Urpilainen vastaa eläkeläisille
Suomessa on 1,4 miljoonaa eläkeläistä. Heidän joukossaan on paljon köyhiä. Pohjanmaalla on Suomen pienimmät eläkkeet. Tämän vuoksi meidän pohjalaisten on ryhdistäydyttävä asiassa.
Veli Salmi (Ilkka 7.4.) nosti ansiokkaasti esiin eläkeläisten toimeentulon haasteita. Hän kysyi - minut nimeltä mainiten - kansanedustajien eläkekantoja.
Vanhusköyhyyden torjumiseksi kansaneläkkeiden kehittäminen on edelleen tärkeää. On kuitenkin syytä muistaa, että talous voi olla tiukalla myös työeläkettä saavilla ikäihmisillä. Tilastokeskuksen (Hyvinvointikatsaus 4/2010) mukaan pienituloisten eläkeläisten tuloista yli puolet tulee ansioetuuksista. Siksi myös pienten työeläkkeiden taso on olennainen asia. Keskimääräinen kokonaiseläke on noin 1350 euroa kuukaudessa. Työeläkkeet ovat jääneet jälkeen muusta ansiokehityksestä.
SDP:n yksi kynnyskysymys hallitukseen menolle onkin se, ettei työeläkkeitä leikata. Sen lisäksi olemme halukkaita pohtimaan työeläkeindeksin uudistamista, vaikka nopeita patenttiratkaisuja ei tässä olekaan tarjolla.
Tämä työ tulee totta kai tehdä yhteistyössä työmarkkinaosapuolten kanssa. Yhdessä Eläkkeensaajien Keskusliiton kanssa me sosialidemokraatit olemme asettaneet tavoitteeksi, että myös eläkeläisjärjestöt tulee ottaa mukaan tähän selvitystyöhön. Toivon, että näin voidaan lisätä eläkeläisten luottamusta asioiden tasapuoliseen tarkasteluun. Tässä yhteydessä tulee pohtia keinoja, kuinka indeksiparannuksia voisi kohdentaa pienituloisille eläkkeensaajille.
Eläkeläisten toimeentulon kannalta vieläkin suurempi kysymys saattaa olla verotus, joka on noussut yhdeksi vaalien pääteemaksi. Kun keskusta ja kokoomus ovat vieneet verotustamme tasaveron suuntaan, toimeentulo on tiukentunut niin pienituloisilla kuin keskituloisillakin eläkeläisillä. Tähän on puututtava. Nykyhallituksen tekemät energia- ja arvonlisäverojen korotukset ovat heikentäneet ostovoimaa maksukyvystä riippumatta. Korotukset kohdistuvat kipeimmin pienituloisiin. Keskusta ja kokoomus lupailevat saman menon jatkumista. Me sosialidemokraatit haluamme torjua tasaverokehityksen, jotta mm. eläkeläisten ostovoimaa ei heikennettäisi.
Veli Salmi peräsi oikeudenmukaisuutta eläkeläisten verotukseen. Tätä me demaritkin haluamme. Parhaiten se tehdään kunnallisverotuksessa. Kunnallisverotuksessa otetaan huomioon eläketulovähennys, ja perusvähennys tehdään sen jälkeen. Me sosialidemokraatit olemme yhdessä Eläkkeensaajien Keskusliiton kanssa asettaneet tavoitteen siitä, että näitä vähennyksiä korottamalla keventäisimme pieni- ja keskituloisten eläkeläisten kunnallisverotusta. Luonnollisesti valtion tulee kompensoida tästä syntyvät kuntien taloudelliset menetykset.
Salmi toi hyvin esille sen, että hallituksen takuueläkevalmistelussa oli puutteita. Yksi sellainen oli asumistukea leikkaava vaikutus. Asumistukiasiassa demarit äänestivätkin pienituloisten eläkeläisten puolesta. Lisäksi takuueläkkeen suhde varhennusvähennykseen on ongelmallinen.
Myös julkiset palvelut ovat tulonsiirtoa eläkeläisille. Erityisesti on turvattava ikäihmisille tasa-arvoinen oikeus laadukkaaseen vanhustenhoitoon. Siksi tarvitsemme vanhustenhoitolain ja rahoituksen sen toimeenpanoon. Monen eläkeläisen taakkana on terveys- ja lääkekulut. Sosiaali- ja terveydenhuollon maksutaakkaa olisi syytä keventää siten, että asiakas- ja lääkemaksujen katot yhdistetään ja madalletaan.Olen samaa mieltä Veli Salmen kanssa siitä, että nyt on aika toimia, jotta eduskunta voi korjata eläkeläisten toimeentulon epäkohtia.
Veli Salmi (Ilkka 7.4.) nosti ansiokkaasti esiin eläkeläisten toimeentulon haasteita. Hän kysyi - minut nimeltä mainiten - kansanedustajien eläkekantoja.
Vanhusköyhyyden torjumiseksi kansaneläkkeiden kehittäminen on edelleen tärkeää. On kuitenkin syytä muistaa, että talous voi olla tiukalla myös työeläkettä saavilla ikäihmisillä. Tilastokeskuksen (Hyvinvointikatsaus 4/2010) mukaan pienituloisten eläkeläisten tuloista yli puolet tulee ansioetuuksista. Siksi myös pienten työeläkkeiden taso on olennainen asia. Keskimääräinen kokonaiseläke on noin 1350 euroa kuukaudessa. Työeläkkeet ovat jääneet jälkeen muusta ansiokehityksestä.
SDP:n yksi kynnyskysymys hallitukseen menolle onkin se, ettei työeläkkeitä leikata. Sen lisäksi olemme halukkaita pohtimaan työeläkeindeksin uudistamista, vaikka nopeita patenttiratkaisuja ei tässä olekaan tarjolla.
Tämä työ tulee totta kai tehdä yhteistyössä työmarkkinaosapuolten kanssa. Yhdessä Eläkkeensaajien Keskusliiton kanssa me sosialidemokraatit olemme asettaneet tavoitteeksi, että myös eläkeläisjärjestöt tulee ottaa mukaan tähän selvitystyöhön. Toivon, että näin voidaan lisätä eläkeläisten luottamusta asioiden tasapuoliseen tarkasteluun. Tässä yhteydessä tulee pohtia keinoja, kuinka indeksiparannuksia voisi kohdentaa pienituloisille eläkkeensaajille.
Eläkeläisten toimeentulon kannalta vieläkin suurempi kysymys saattaa olla verotus, joka on noussut yhdeksi vaalien pääteemaksi. Kun keskusta ja kokoomus ovat vieneet verotustamme tasaveron suuntaan, toimeentulo on tiukentunut niin pienituloisilla kuin keskituloisillakin eläkeläisillä. Tähän on puututtava. Nykyhallituksen tekemät energia- ja arvonlisäverojen korotukset ovat heikentäneet ostovoimaa maksukyvystä riippumatta. Korotukset kohdistuvat kipeimmin pienituloisiin. Keskusta ja kokoomus lupailevat saman menon jatkumista. Me sosialidemokraatit haluamme torjua tasaverokehityksen, jotta mm. eläkeläisten ostovoimaa ei heikennettäisi.
Veli Salmi peräsi oikeudenmukaisuutta eläkeläisten verotukseen. Tätä me demaritkin haluamme. Parhaiten se tehdään kunnallisverotuksessa. Kunnallisverotuksessa otetaan huomioon eläketulovähennys, ja perusvähennys tehdään sen jälkeen. Me sosialidemokraatit olemme yhdessä Eläkkeensaajien Keskusliiton kanssa asettaneet tavoitteen siitä, että näitä vähennyksiä korottamalla keventäisimme pieni- ja keskituloisten eläkeläisten kunnallisverotusta. Luonnollisesti valtion tulee kompensoida tästä syntyvät kuntien taloudelliset menetykset.
Salmi toi hyvin esille sen, että hallituksen takuueläkevalmistelussa oli puutteita. Yksi sellainen oli asumistukea leikkaava vaikutus. Asumistukiasiassa demarit äänestivätkin pienituloisten eläkeläisten puolesta. Lisäksi takuueläkkeen suhde varhennusvähennykseen on ongelmallinen.
Myös julkiset palvelut ovat tulonsiirtoa eläkeläisille. Erityisesti on turvattava ikäihmisille tasa-arvoinen oikeus laadukkaaseen vanhustenhoitoon. Siksi tarvitsemme vanhustenhoitolain ja rahoituksen sen toimeenpanoon. Monen eläkeläisen taakkana on terveys- ja lääkekulut. Sosiaali- ja terveydenhuollon maksutaakkaa olisi syytä keventää siten, että asiakas- ja lääkemaksujen katot yhdistetään ja madalletaan.Olen samaa mieltä Veli Salmen kanssa siitä, että nyt on aika toimia, jotta eduskunta voi korjata eläkeläisten toimeentulon epäkohtia.
Mielipidekirjoitus, 12.4.2011
Ylisuuret luokkakoot kuriin
Näissä vaaleissa on puhuttu paljon lapsiperheistä. Olen todennut, että lapsiperheiden toimeentuloa on tärkeää tukea niin lapsilisien kuin verotuksen avulla. Tärkeitä tulonsiirtoja lapsiperheille ovat myös julkiset palvelut, jotka tukevat perheiden arkea tulotasosta riippumatta.
Maksuton peruskoulu antaa lapsille tasavertaiset mahdollisuudet oppia ja edetä elämässään. Lähtökohtamme on hyvä. Suomalaista peruskoulua pidetään maailman parhaana. Suomalaisten opettajien ammattitaitoa kadehditaan maailmalla viimeistään Pisa-menestyksen myötä.
Peruskoululla on kuitenkin haasteena ylisuuret ryhmäkoot. Monin paikoin on yli 30 oppilaan kokoisia opetusryhmiä sekä ala- että yläkoulussa. Liian suuriksi paisuvat opetusryhmät haittaavat lasten koulumenestystä. Suuremmat ryhmät tarkoittavat myös lisääntyvää painetta opettajan työssä.
Keskimääräistä ryhmäkokoa on saatu pienennettyä, mutta ylisuuria ryhmiä ei saatu poistettua. Tehokkain keino olisikin säätää ryhmäkokojen ylärajoista lailla. Tällöin lisävarojen käytöstä lasten parhaaksi voidaan varmistua.
Jokainen lapsi ansaitsee opettajaltaan hänelle tarpeellisen ajan opetukseen ja tukeen. Me voimme antaa sen hänelle äänestämällä vaaleissa.
Jutta Urpilainen
kansanedustaja (sd), opettaja
kansanedustaja (sd), opettaja
Pohjalainen, mielipide 24.3.2011
Lapsiperheet ja eläkeläiset tarvitsevat ostovoimaa
Lapsiperheiden ja eläkeläisten ostovoimaan kysymykset olivat esillä aamukahvitilaisuuksissa. Lapsi- ja vanhusköyhyys ovat todellisuutta monilla perusturvan varassa elävillä. On kuitenkin syytä muistaa, että talous voi olla tiukalla myös työssäkäyvillä lapsiperheillä ja työeläkettä saavilla ikäihmisillä. Tilastojen mukaan esimerkiksi pienituloisten eläkeläisten tuloista yli puolet tulee ansioetuuksista (Tilastokeskus, Hyvinvointikatsaus 4/2010).
Myös keskituloisten eläkeläisten ja lapsiperheiden toimeentulo on tiukentunut, kun verotus on kehittynyt tasaveron suuntaan. Nykyhallituksen tekemät energia- ja arvonlisäverojen korotukset ovat heikentäneet ihmisten ostovoimaa maksukyvystä riippumatta. Keskusta ja kokoomus lupailevat saman menon jatkumista. Itse haluan torjua tasaverokehityksen, jotta opiskelijoiden, palkansaajaperheiden, eläkeläisten, työttömien tai yksinhuoltajien ostovoimaa ei edelleen heikennettäisi.
Lapsiperheiden tukeminen puhutti Koivutuvalla. Monet tukivat SDP:n ehdotuksia työttömien ja lapsiperheiden perusturvan korottamisesta sekä lapsivähennyksestä, joka keventäisi kaikkien lapsiperheiden verotusta. Myös se periaate, että lapsilisä olisi lisätuloa myös toimeentulotuella eläville perheille, sai tukea.
Kansan kahvilassa puhuttiin eläkkeistä ja niiden verotuksesta. Kerroin SDP:n ja Eläkkeensaajien Keskusliiton yhteisestä tavoitteesta eläkeläisten kunnallisverotuksen keventämiseksi. Kunnallisverotuksessa otetaan huomioon eläketulovähennys, ja perusvähennys tehdään sen jälkeen. Näitä vähennyksiä korottamalla keventäisimme pieni- ja keskituloisten eläkeläisten verotusta. Valtio luonnollisesti kompensoisi muutoksen kunnille.
Keskustelua herätti myös tavoite siitä, etteivät eläkkeet jäisi niin paljon jälkeen muusta ansiokehityksestä. SDP:n kynnyskysymys siinä, ettei työeläkkeitä leikata, sai vahvaa tukea. Kerroin myös SDP:n ja Eläkkeensaajien Keskusliiton asettamasta tavoitteesta, että työeläkeindeksiä tulisi tarkastella yhteistyössä työmarkkinaosapuolten ja eläkeläisjärjestöjen kanssa. Pohdimme keinoja, kuinka mahdollisia indeksiparannuksia voisi kohdentaa pieni- ja keskituloisille eläkkeensaajille.
Suomessa elää noin 150000 lasta köyhyydestä kärsivissä perheissä. Suomessa on 1,4 miljoonaa eläkeläistä. Heidän joukossaan on eniten köyhiä. Pohjanmaalla on Suomen pienimmät eläkkeet. Tämän vuoksi meidän pohjalaisten on ryhdistäydyttävä asiassa.
Kokkola-lehti, mielipide 01.03.2011
Tukea lapsiperheille
Lapsiperheet tarvitsevat hyvinvointiyhteiskuntamme palveluja. Perheiden arkeen kuuluvat niin neuvolat, päiväkodit, koulut, terveyskeskukset kuin sairaalat. Myös vanhainkodit ovat tärkeitä, kun niihin voi luottaa isovanhempien hoidossa. Näiden palvelujen kehittäminen edellyttää riittävästi verotuloja.
Tämän vuoksi SDP:n julkistamassa ohjelmassa pyritään vahvaan valtiontalouteen. Jos nykyisellä ylisuurten veronkevennysten linjalla jatkettaisiin, edessä olisi palvelujen heikentäminen. Siksi suurten pääomien verotusta tulee nostaa ja tehdä menosäästöjä elinkeinotuista ja asehankinnoista. Näin haluamme estää perusturvaleikkaukset ja työeläkeleikkaukset.
Minusta tämä ei kuitenkaan riitä. Olen kuitenkin puolustanut sellaista linjaa, että lapsiperheiden toimeentulon parantamiseen on löydyttävä uusia lääkkeitä.
Tämän vuoksi esitin SDP:n puheenjohtajapäivillä, että lapsilisät tukisivat myös pienituloisia - eli lapsilisät eivät jatkossa pienentäisi toimeentulotukea. Tämä on tärkeä uudistus köyhien lapsiperheiden hyväksi. Tämän lisäksi olen jo aiemmin esittänyt, että lapsiperheiden ja työttömien minimipäivärahoihin tehtäisiin 100 euron korotus. Lapsiköyhyyden torjumisessa on kyse perusarvoista.
Myös keskituloisissa lapsiperheissä talous on tiukalla. Tämän vuoksi ilmoitin Ylen ykkösaamussa, että seuraavalla vaalikaudella tulisi harkita lapsivähennystä. Se tulisi toteuttaa verovähennyksenä suoraan verosta, jotta se olisi sosiaalisesti oikeudenmukainen.
Myös eläkeläiset kantavat huolta lastenlastensa hyvinvoinnista. Entisenä opettajana koen, että lapset ovat meidän yhteinen asiamme. Valitaan yhdessä lisää turvaa lapsiperheille.
Tämän vuoksi SDP:n julkistamassa ohjelmassa pyritään vahvaan valtiontalouteen. Jos nykyisellä ylisuurten veronkevennysten linjalla jatkettaisiin, edessä olisi palvelujen heikentäminen. Siksi suurten pääomien verotusta tulee nostaa ja tehdä menosäästöjä elinkeinotuista ja asehankinnoista. Näin haluamme estää perusturvaleikkaukset ja työeläkeleikkaukset.
Minusta tämä ei kuitenkaan riitä. Olen kuitenkin puolustanut sellaista linjaa, että lapsiperheiden toimeentulon parantamiseen on löydyttävä uusia lääkkeitä.
Tämän vuoksi esitin SDP:n puheenjohtajapäivillä, että lapsilisät tukisivat myös pienituloisia - eli lapsilisät eivät jatkossa pienentäisi toimeentulotukea. Tämä on tärkeä uudistus köyhien lapsiperheiden hyväksi. Tämän lisäksi olen jo aiemmin esittänyt, että lapsiperheiden ja työttömien minimipäivärahoihin tehtäisiin 100 euron korotus. Lapsiköyhyyden torjumisessa on kyse perusarvoista.
Myös keskituloisissa lapsiperheissä talous on tiukalla. Tämän vuoksi ilmoitin Ylen ykkösaamussa, että seuraavalla vaalikaudella tulisi harkita lapsivähennystä. Se tulisi toteuttaa verovähennyksenä suoraan verosta, jotta se olisi sosiaalisesti oikeudenmukainen.
Myös eläkeläiset kantavat huolta lastenlastensa hyvinvoinnista. Entisenä opettajana koen, että lapset ovat meidän yhteinen asiamme. Valitaan yhdessä lisää turvaa lapsiperheille.
Keskipohjanmaa, 28.1.2011
Haluamme inhimillisen vanhuuden
Minulla oli mahdollisuus olla vapaaehtoistyössä maanantaina Kuusikummun palvelutalossa. Tänä vuonna vietetään eurooppalaista vapaaehtoistoiminnan vuotta. Sen merkeissä kaikki kansanedustajat haastettiin tekemään päivä vapaaehtoistyötä. Otin haasteen ilolla vastaan.
Valitsin vapaaehtoistyöksi vanhusten kotipalvelun. Syitä oli kaksi. Ensinnäkin vanhusten omaishoitoa voi pitää vapaaehtoistyönä, vaikka omaishoitaja saa työstään pientä korvausta. Omaishoitajien aseman parantaminen on ollut itselleni sydämen asia.
Toinen syy liittyi siihen, että hyvinvointivaltiossa on railoja juuri vanhustenhoidon kohdalla. Tämä on osoitettu monessa tutkimuksessa. Viime syksynä saimme tietoomme, että Keski-Pohjanmaalla on Suomen pienimmät henkilökuntamäärät vanhustenhoidossa. Näin ollen oli hyvä päästä näkemään, millainen on vanhusten palvelutalon ja kotipalvelun arki. Kokemus oli avartava.
Kiersimme lähihoitajan kanssa aamulla toistakymmentä vanhusta, joiden kanssa teimme aamutoimet – niin pesut kuin aamiaiset. Aikaa oli noin kaksi tuntia. Nyt meitä oli kaksi, mutta yleensä hoitaja tekee kierroksen yksin. Se johtaa siihen, että hoitohenkilökunnalla ei ole juuri muuhun aikaa kuin perushoitoon.
Ihmisen kohtaaminen ja keskustelu jäävät väistämättä vähemmälle. Kuitenkin sillä on valtava merkitys sen kannalta, että ihminen kokee itsensä arvostetuksi ja olonsa hyväksi. Ajanpuute ei tietenkään ole kiinni hoitajista, vaan käytettävissä olevista resursseista. Kuusikummustakin vähennetään tänä vuonna yksi lähihoitaja. Henkilökunta on tähän syytöntä.
Henkilökunnan niukkuuden takia vapaaehtoistyö nousee arvoon arvaamattomaan. Vapaaehtoistyötä Suomessa tehdään erittäin paljon. Lähes joka viides suomalainen tekee tavalla tai toisella vapaaehtoistyötä. Vapaaehtoiset ja vertaiset tavoittavat sosiaali- ja terveysalalla noin 600 000 ihmistä. Työpanos on merkittävä. Työvuosissa tämä tarkoittaa noin 21 000 henkilötyövuotta.
Vapaaehtoisten varaan vanhustenhoitoa ei kuitenkaan saa jättää. Oikeus inhimilliseen vanhuuteen edellyttää, että Suomeen säädetään vanhuspalvelulaki. Vanhuspalvelulakiin on kirjattava sitoviksi nykyiset laatusuositukset sekä laitos- että kotihoidosta. Vanhuspalvelulain tarkoitus on turvata riittävä hoitajien määrä sekä vanhusten mahdollisuudet virkistykseen ja ulkoiluun.
On harmi, ettei oikeistohallitus saanut tällä vaalikaudella vanhustenhoitoon tarvittavaa lakia aikaiseksi. Kokemukseni lähihoitajan apuna vahvisti käsitystäni lain tarpeellisuudesta. Jokaisen vanhuksen inhimillinen kohtaaminen pitäisi olla mahdollista, vaikka vapaaehtoisia ei ole saatavilla.
Toki vapaaehtoistyöllekin jää oma roolinsa. Esimerkiksi Kuusikummussa vanhusten viriketoiminta hoituu pääasiassa vapaaehtoisvoimin. Pääsin itsekin hetkeksi bingoemännäksi vetämään iltapäivän bingotuokiota, jota vapaaehtoistyöntekijät järjestävät maanantaisin. Se, jos mikä oli mukavaa yhdessäoloa.
YLE Pohjanmaa, kolumni
Sisulla ja sydämellä
Suomea on rakennettu sisulla ja työllä. Nyt sisua ja työntekoa tarvitaan jälleen, jotta Suomi nousee taantumasta ja tasapainottaa julkisen taloutensa.
Suomalainen sisu on käsite, jota kuvaa hyvin kirjailija Väinö Linnan ’suo, kuokka ja Jussi’ -tarina teoksessa Täällä Pohjantähden alla. Kovalla työllä ja ilman epäröintiä Jussi raivasi suosta kotitilan, joka toi tulevaisuuden ja hyvinvoinnin hänen perheelleen. Samalla sisulla me suomalaiset olemme nostaneet Suomen köyhyydestä vaurauteen sotien jälkeen ja luoneet suomalaisen hyvinvointivaltion 1960-luvulta lähtien.
Suomen menestykseen on tarvittu sisua – mutta myös sydäntä. On tarvittu sydäntä pitää huolta heikompiosaisista ja tarjota kaikille mahdollisuus elää arvokasta elämää. Tämä on myös osa juuri vietetyn joulun sanomaa.
Tänä vuonna saimme juhlia perinteistä juhlaamme kauniissa, valkoisissa puitteissa. Juhlahumun keskellä usein unohtuu, miten erilaisissa tilanteissa ihmiset joulujuhlaa viettävät. Vuoden vaihtuessa päättyy myös kansainvälinen köyhyyden torjunnan teemavuosi. Tämän vuoksi onkin paikallaan hieman tarkastella, mikä on eriarvoistumisen ja köyhyyden tämän hetkinen tilanne Suomessa.
Olemme tottuneet Suomessa yhteiskuntaan, joka on eheä ja jossa tuloerot ovat pienet. Valitettavasti yhteiskuntamme on muuttunut tältä osin. Tulo-, hyvinvointi- ja terveyserot ovat kasvaneet. Suomalainen 35-vuotias mies elää keskimäärin 74-vuotiaaksi, jos hän on työntekijä – mutta 6 vuotta pitempään eli 80-vuotiaaksi, jos hän on ylempi toimihenkilö. Esimerkki kuvaa suomalaisten välisiä terveyseroja.
Suomessa on köyhiä eri arviosta riippuen jo 700 000 – 900 000. Suurin yksittäinen syy köyhyyteen on työttömyys. Oikeus elättää itsensä ja perheensä työllä onkin tärkeä periaate, josta meidän pidettävä kiinni. Työ antaa mahdollisuuden kuulua osaksi yhteisöä, mutta samalla tarjoaa leivän pöytään. Tästä syystä kaikkien poliittisten päätösten pitäisi tähdätä työttömyyden nujertamiseen ja uusien työpaikkojen syntymiseen. Tämän ohella työelämästä tulee tehdä maailman parasta, jotta ihmiset jaksavat siellä nykyistä paremmin.
Toinen syy köyhyyteen on pitkittynyt sairastaminen. Kaikki ihmiset eivät kykene tekemään töitä, vaikka haluaisivatkin, koska terveys ei sitä salli. Näitä ihmisiä voidaan auttaa kahdella tavalla.
On nostettava perusturvaa noin sadalla eurolla. Työttömyys-, äitiys-, isyys- ja sairaspäivärahojen taso on liian alhainen ja johtaa siihen, että lähes 239 000 kotitaloutta ja 378 000 henkilöä joutui viime vuonna turvautumaan toimeentulotukeen selvitäkseen arjestaan. Perusturvan parantamisen ohella on vahvistettava julkisia terveys- ja vanhuspalveluita. Emme saa hyväksyä kehitystä, jossa lompakon paksuus määrää, millaisia palveluita ihminen saa. Jokaisella on oikeus saada apua, silloin kun on hätä. Tästä syystä tarvitsemme mm. vanhuspalvelulain, jolla pystymme turvaamaan riittävät palvelut jokaisessa Suomen kunnassa.
Ehkä räikein yhteiskuntamme epäkohta ja samalla merkittävä tulevaisuuskysymys on kasvava lapsiköyhyys. Köyhyydestä kärsivissä perheissä elää yli 150 000 lasta. Lapsia elää nyt suhteellisen köyhyysrajan alapuolella saman verran kuin 1970-luvun alkupuolella. Näiden lasten kohdalla vanhempien köyhyys aiheuttaa helposti pitkittyvää osattomuutta ja syrjäytymistä. Erityisen alttiita köyhyydelle ovat yksinhuoltajaperheet sekä perheet, jossa lapset ovat pieniä. Näiden perheiden auttamisessa tarvitaan useita keinoja. Perusturvan parantamisen ohella päivähoito- ja koulupalvelut ovat tärkeässä roolissa. Samoin kansalaisjärjestöjen työ, mikä tarjoaa harrastamisen ja mukanaolon mahdollisuuksia.
Tarvitsemme tässä ajassa sisua ja sydäntä. Sisua synnyttää uutta työtä ja luoda uusia työpaikkoja. Sydäntä pitää huolta heikompiosaisista ja tarjota kaikille mahdollisuus elää arvokasta elämää
Hyvää uutta vuotta 2011!
Opettaja lehti 48/2010, 3.12.2010
Maailman paras työelämä
Suomessa on maailman paras peruskoulu. Tämä on monella tutkimuksella osoitettu. Laadukkaaseen opetukseen kannattaa investoida niin suomalaisten lasten kuin Suomen tulevaisuuden vuoksi.
On yleisesti tiedossa, että koulun kivijalan muodostavat osaavat ja motivoituneet opettajat. Ilman opettajia ei olisi myöskään hyviä oppimistuloksia ja PISA-saavutuksia. Työhyvinvointi on avain tulokselliseen työhön. Maailman parhaiden tulosten rinnalla kouluissa on tavoiteltava maailman parasta työelämää.
Kyselin hieman opettajatutuiltani, mitkä asiat heitä kuormittavat opettajan työssä. Useimmat mainitsivat ykkösasiana suuren ryhmäkoon. Kun opetusryhmä on liian suuri, ei aikaa riitä oppilaille ja usein myös järjestyksen ylläpitäminen syö aikaa itse opettamiselta. Näin ollen ykkösasia peruskoulun kehittämisessä ja opettajien työssäjaksamisen parantamisessa on opetusryhmien pienentäminen.
Toinen esille tuotu asia oli opettajantyön laajuus. Opettajan toimenkuva on laajentunut ja entistä enemmän opettajan oletetaan olevan myös kasvattaja, viranomainen ja projektikoordinaattori. Oppilaiden yleisestä hyvinvoinnista huolehtiminen ja eri tahojen kanssa tehtävä yhteistyö pidentävät työpäivää. Samoin erilaiset kehittämishankkeet ja projektit vähentävät itse opetukseen käytettävää aikaa. Näin ollen viesti oli se, että pitäisi olla mahdollisuus keskittyä enemmän olennaiseen eli opettamiseen.
Kolmas opettajia kuormittava asia oli yksinäisyys. Monessa koulussa töitä tehdään jo tiimeissä mutta edelleen on työyhteisöjä, joissa opettaja toimii hyvin yksin. Yhteistoiminnallisessa koulukulttuurissa opettaja voi saada tukea kollegoiltaan ja esimiehiltään. Liian monessa koulussa opettaja tekee niin suunnittelu- kuin opetustyön yksin. Tässä yhteisöllisyyden rakentamisessa iso vastuu on esimiehillä ja johtajilla, joilla tulisi olla oikeus kunnolliseen esimieskoulutukseen.
Neljäs asia, jonka tuttavani mainitsivat oli fyysisten tilojen kehno kunto. Tämä sama asia nousee esille myös rehtoreille tehdyssä työhyvinvointitutkimuksessa. Noin puolet koulurakennuksista arvioidaan erittäin huonokuntoisiksi tai välttävässä kunnossa oleviksi. Yli puolessa peruskoulujen ja lukioiden rakennuksista on todettu olevan kosteus- ja homevaurioita ja 150 000 henkilön on arvioitu vuosittain altistuvan terveyshaitoille koulurakennuksen huonosta kunnosta johtuen. Koulukiinteistöt siis todella kaipaavat remonttia.
Tässä siis muutamia asioita, joilla voisi parantaa opettajien työssäjaksamista. Uskon, että Suomeen on mahdollista luoda maailman parhaan peruskoulun rinnalle maailman paras työelämä. Se edellyttää kuitenkin sitä, että eri tahot sitoutuvat yhdessä työelämän kehittämiseen ja työntekijöiden huomioimiseen nykyistä paremmin. Niin kannattaa tehdä. Sillä hyvinvoivat ja osaavat työntekijät ne Suomen menestyksen rakentavat.
Senioriopettaja 5/2010, 05.11.2010
Kolmas elämä
Aina silloin tällöin törmää käsitteeseen ”kolmas elämä”. Sillä tarkoitetaan sitä ajanjaksoa elämässä, kun aktiivinen työelämä on takanapäin ja ollaan ansaitulla eläkkeellä. Olemme Suomessa hienossa tilanteessa. Yhä useampi ihminen saa kokea kolmannen elämän, koska olemme onnistuneet pidentämään yleistä elinikäämme.
Hyvin usein julkisessa keskustelussa korostuu väestön ikääntyminen haasteena. Niinhän se toki onkin, jos katsomme ikärakenteemme kehitystä ja pieniä, nuoria ikäluokkia. Mistä saamme työvoimaa tulevina vuosina, kun syntyneitä lapsia on vähemmän kuin eläkkeelle jääviä? On myös totta, että yleisesti elämän viimeisinä vuosina ihminen tarvitsee enemmän yhteiskunnan tukea ja palveluita kuin esimerkiksi työuran aikana.
Tästä huolimatta toivoisin keskusteluun enemmän myös positiivisia sävyjä. Ikäihmisten, senioreiden suuri joukko on meille myös mahdollisuus. Tänä päivänä eläkkeellä olevat aktiiviset kansalaiset myös osittain pyörittävät yhteiskuntaamme. Yhdistys- ja harrastustoiminta, vapaaehtoistyö, lastenlasten hoitaminen ovat monelle eläkkeellä olevalle arkipäivän toimintaa. Monille lapsiperheille isovanhempien tuki voi olla jopa korvaamaton apu, jota ilman ei selvitä työn ja perhe-elämän yhteensovittamisesta.
Olen saanut seurata omien isovanhempieni aktiivista eläkkeelläoloaikaa. He käyvät kulttuuririennoissa, useissa kansalaisjärjestötapahtumissa, tapaavat ystäviään, tekevät vertaistukityötä ja hoitavat lasten- ja lastenlasten lapsia. En millään ilmeellä pysty näkemään heitä yhteiskunnan taakkana, päinvastoin he ovat voimavara.
Kävin taannoin tutustumassa kotikaupunkini vanhusten kotipalveluiden toimintaan. Kiersin kotipalvelun työntekijän mukana vanhusten kotona. Olin hämmästynyt näkemästäni. Meillä elää ja asuu huonokuntoisia vanhuksia yksin. Jopa sellaisessa kunnossa olevia ihmisiä, jotka eivät pysty edes liikkumaan ilman apua, asuu täysin yksin. Olin myös liikuttunut nähdessäni, miten paljon meillä on yksinäisiä vanhuksia. Ihmisiä, joilla ei ole omaisia omassa kotikunnassa eikä juuri enää ystäviäkään. Nyt olisi todella tarvetta yhteisöllisyyden vahvistamiseen.
Tarvitsemme vanhustenpalvelulain
Vaikka viime eduskuntavaalien alla lähes kaikki puolueet puhuivat vanhusten palveluiden parantamisesta, ei palvelut valitettavasti ole juurikaan kohentuneet tämän hallituskauden aikana. Kuntien taloustilanne on haastava ja monessa kunnassa säästöjä haetaan myös vanhuspalveluista. Näin ollen ainoa tapa todella turvata vanhuksille tasavertaiset ja laadukkaat palvelut on säätää vanhustenpalvelulaki. Sillä voitaisiin taata oikeus ihmisarvoiseen ikääntymiseen. Laki pitäisi sisällään sitovia normeja esimerkiksi vanhustenhoidon henkilömitoitusten suhteen. Nyt henkilöstömitoitukset ovat suositustasoisia, ja sellaisenaankin matalia. Lain ohella tarvitaan myös kunnille lisäresursseja.
Kaikki ikääntyvät eivät luonnollisesti tarvitse laitoshoitoa. Myös näiden vanhusten, tavallisten eläkkeellä elelevien suomalaisten, elämää on voitava helpottaa yhteisillä toimilla. Kuntapalvelut, kuten terveyskeskukset tai kirjastot ovat ikääntyville tärkeitä. Nämä palvelut pitää pystyä pitämään kunnossa vaikka julkinen taloustilanne on hankala. Julkisessa taloudessa valtio on nyt kuntia vahvempi osapuoli. Kuntapalveluiden rapautumisen esto tarkoittaakin valtion nykyistä suurempaa huolta kuntien rahoituksesta.
Työeläkkeitä ei pidä leikata
Viime vuosina on käyty myös vilkasta keskustelua työurien pidentämisestä. Työelämän laadun parantaminen pidentää työuria alussa, keskellä ja lopussa. Siksi suomalaisesta työelämästä on tehtävä maailman parasta. Ikääntyvien työntekijöiden osalta tämä tarkoittaa muun muassa johtamisen kehittämistä, enemmän työaikajoustoja työntekijöiden tarpeiden mukaan, parempia vaikutusmahdollisuuksia työntekijöille sekä kannustimia työnantajille pitää kiinni myös ikääntyvistä työntekijöistä. Yksi keino voisi olla porkkaraha työnantajille, jotta he pitäisivät yli 60-vuotiaita työntekijöitä työpaikoilla. Nythän suuntaus on juuri päinvastainen, usein työpaikoilta vähennetään henkilöstöä juuri ikääntyneistä työntekijöistä.
On tärkeää sitoutua siihen, että teemme eläkepolitiikkaa pitkäjänteisesti. Eläke on palkansaajan siirrettyä palkkaa ja näin ollen eläkkeellä olevien ihmisten on voitava luottaa myös toimeentulonsa turvaamiseen eläkkeellä. SDP on sitoutunut siihen, ettei se leikkaa työeläkkeitä, mikäli olemme seuraavassa hallituksessa.
Suomi on hyvä maa, mutta epäkohtiakin riittää. Niihin pitää tarttua rohkeasti ja kehittää isänmaastamme entistä oikeudenmukaisempi ja reilumpi paikka asua myös kolmatta elämää eläville.
Turun kunnantyöntekijäin sos.dem. yhdistyksen lehti 29.10.2010
Suomi nousee sisulla ja työnteolla
Suomi on menestystarina, jonka taustalla sisua ja työntekoa. Se käy ilmi myös Täällä Pohjantähden alla -trilogiasta. Suo, kuokka ja Jussi -tarina kertoo paljon suomalaisuudesta. Jos epävarmuus olisi vallannut Jussissa alaa tai jos pelko olisi saanut hänestä otteen, kotitila olisi jäänyt rakentamatta. Unelma vei häntä kuitenkin eteenpäin. Tila syntyi ja tuotti hyvinvoinnin ja tulevaisuuden hänen perheelleen.
Kun siis suomalainen tietää, mitä hänen pitää tehdä ja kun hänellä on siihen välineet, asiat tapahtuvat. Suomalaisella sisulla ja työnteolla. Samalla sisulla ja työnteolla kansakuntamme eheytyi sisällissodan jälkeen. Samalla sisulla ja työnteolla kansakuntamme nousi köyhyydestä vaurauteen talvi- ja jatkosodan jälkeen. Samalla sisulla ja työnteolla rakennettiin suomalainen hyvinvointivaltio 1960-luvulta lähtien.
Tänään työikäinen väestö vähenee. Silti työttömyys on korkealla. Mikä huolestuttavinta, työttömyys kasvaa samaan aikaan, kun uudet työpaikat lisääntyvät. Työ ei löydä tekijäänsä, eikä tekijä löydä työtä. Tämän vuoksi myös julkinen talous on kriisiytymässä. Jokainen ymmärtää, että ilman kuokkaan tarttujia tämä maa ei nouse taantuman suosta. Suomen avainkysymys on, kuinka kaikki suomalaiset saadaan työelämään. Ja kuinka suomalaisen työn tuloksille luodaan kysyntää myös maailmalla.
Suomi tarvitsee seuraavan menestystarinan. Tarvitsemme suon raivaamisen työkalut, jotta saamme julkisen talouden kestävälle pohjalle. Valtion velkaantuminen on saatava aisoihin ja palveluiden rahoituspohjana olevat verotulot kasvamaan. Keskeisintä siinä ovat talouskasvu ja työllisyys.
Ensisijaisesti tarvitsemme uutta kasvu- ja teollisuuspolitiikkaa. Tarvitsemme tutkimusta ja tuotekehitystä sekä uudenlaisia tapoja, joilla uusien innovaatioiden syntymistä tuemme. Ihmisten osaamisesta ja luovuudesta on huolehdittava ja tehtävä rohkeita tulevaisuusinvestointeja sekä perinteiseen että uuteen infrastruktuuriin. Tulevaisuudessa palveluiden ja teollisuuden rajapinta hämärtyy. Meidän onkin satsattava palveluteollisen yhteiskunnan kehittämiseen sekä vihreään kasvuun.
Toiseksi meidän on nostettava kunnianhimotasoa työllisyyden osalta. SDP haluaa rakentaa polun täystyöllisyyteen - yhteiskuntaan jossa kukaan ei ole osaton. Se tarkoittaa, että työllisyysastetta on nostettava kaiken ikäisten ihmisten osalta. Tämä edellyttää työ- ja perhe-elämän parempaa yhteensovittamista sekä inhimillisempää työkulttuuria. Yksinkertaistaen siis parempaa työelämää. Erityisen nopeita ja määrätietoisia toimia tarvitaan nuoriso- ja pitkäaikaistyöttömyyden sekä kasvavan työkyvyttömyysongelman torjumiseen. Työllisyysmäärärahojen tason on vastattava niiden todellista tarvetta. Työ on hyvinvointimme perusta.
Jos näissä onnistutaan, voidaan kasvulla ja työllisyydellä hoitaa kaksi kolmasosaa talouden tasapainottamisesta. Näin Suomen ei tarvitse lähteä sellaiselle meno- tai eläkeleikkausten tai veronkiristysten tielle, joka rapauttaisi suomalaista hyvinvointivaltiota. Kolmanneksi toki tarvitaan tiukkaa kuria menojen osalta, verotuksen maltillista kiristämistä sekä rakenteellisia uudistuksia, kuten SDP:n esittämää kuntauudistusta. Oikeudenmukaisella verouudistuksella laman taakkaa on jaettava myös rikkaimpien kannettavaksi.
SDP haluaa olla rakentamassa Suomen menestystarinaa. Tässäkin ajassa tarvitaan sisua ja työntekoa. Suo, kuokka ja Jussi – asennetta. Pelolle ja epävarmuudelle ei saa antaa sijaa. Hihat on käärittävä ja ryhdyttävä hommiin. Tähän SDP on valmis.
Länsi-Suomen sd-nuorten Solid-lehti 12.10.2010
Nuorisotyöttömyyteen nollatoleranssi
”Turhauttavaa, kun ei saa töitä”. Näin totesi minulle eräs kesällä tapaamani 23-vuotias nuori. Hän oli juuri valmistunut ammattikorkeakoulusta tradenomiksi ja etsinyt kiivaasti itsellensä työpaikkaa.
Ymmärrän turhautumisen täysin. Jos ensin paahtaa opintojen parissa useamman vuoden ja sitten valmistuttua ei pääsekään kokeilemaan oppimaansa käytännössä niin harmittaahan se.
Nuorten työttömyys on iso haaste tämän hetken Suomessa. Työttömänä on jo noin 40 000 nuorta.
Nyt tarvitaankin hyviä keinoja nuorten työllistämiseksi. Jos nuoren työttömyys pitkittyy, nousee samalla kynnys palata työelämään. Tästä syystä nuorille tulisikin tarjota työ-, opiskelu- tai harjoittelupaikka kolmen kuukauden sisään työttömyyden alkamisesta. Nuorisotyöttömyydelle on asetettava nollatoleranssi.
Nuorisotyöttömyyden nujertaminen edellyttää koulutuksen aloituspaikkojen lisäämistä. Liian moni nuori jää edelleen vaille opiskelupaikkaa peruskoulun jälkeen. Tämä on väärin. Jokaiselle nuorelle tulee antaa mahdollisuus lisätä osaamistaan ja hankkia itselleen ammatti. Erityisesti aloituspaikkoja tarvitaan sellaisille aloille, joista suuret ikäluokat ovat lähivuosina jäämässä eläkkeelle.
Tarvitsemme myös työpajoja ja oppisopimuskoulutusta. Kaikille nuorille ei koulunpenkissä opiskelu sovi. Siksi on tärkeää, että tarjolla on erilaisia mahdollisuuksia osallistua ja kouluttautua.
Nuorten työpaja-toimintaa arvostellaan aina välillä siitä, ettei se auta nuoria työllistymään vapaille työmarkkinoille. Minusta työpaja-toiminta on arvokasta ja antaa nuorelle mahdollisuuden olla osana yhteisöä. Se antaa myös kokemusta, josta on hyötyä myöhemmin elämässä.
Kolmanneksi nuorisotyöttömyyden nollatoleranssi edellyttää uusia ajatuksia nuorten työllistämisestä. Olen ehdottanut kunnille erityisesti valtion budjetista suunnattavaa nuorisorahaa. Tätä voitaisiin käyttää kuntakohtaisesti nuoren tukityöllistämiseen ja koulutukseen. Tekemätöntä työtä kunnissa riittää, usein työllistäminen on kiinni rahasta. Nuoria tulisi myös kannustaa yrittäjyyteen. Monella nuorella on unelmana itse itsensä työllistäminen ja siihen tulisi myös osoittaa tukea.
Nuorisotyöllisyyden nollatoleranssi vaatii kaikkien keinojen selvittämistä, ja kaikkien hyvien keinojen käyttöön ottamista. Nuoret ansaitsevat sen.
Uutispäivä Demari 3.10.2010
SDP ei leikkaa työeläkkeitä – vaan kannustaa työntekoon
Valmistautuessani eduskuntaryhmämme kesäkokoukseen pohdin sitä, mitkä olivat toukokuussa kokoontuneen SDP:n puoluekokouksen pääviestejä. Päädyin kolmeen tulevaisuussitoumukseen, mikäli olemme seuraavassa hallituksessa.
Ensimmäinen oli työllisyysmäärärahojen nostaminen, jotta voimme toteuttaa nuorisotyöttömyyden nollatoleranssin ja tukea pitkään työttömänä olleita. Toinen oli pääomatuloveron korottaminen, mikä on oikeudenmukaisuusteko. Kolmas oli irtisanoutuminen työeläkkeiden leikkauksista, mikä vahvistaa ihmisten turvallisuutta. Olen iloinen, että näistä sitoumuksista on käyty julkisuudessa aktiivista keskustelua.
Vilkkain keskustelu on syntynyt työeläkkeiden leikkauksesta, jota nykyinen hallitus on pyrkinyt viemään läpi jo tällä vaalikaudella. Kyse on siis eläkeiän alarajan pakkonostosta 63 vuodesta 65 vuoteen. En usko, että Kokoomus ja Keskusta perääntyvät leikkauslinjastaan. Tämän vuoksi on hyvä käydä kantamme läpi, jotta jokainen meistä voi puolustaa työn, oikeudenmukaisuuden ja turvallisuuden linjaa.
Työeläkeleikkausten torjuminen on yhteinen linjaus
Eläkeiän alarajan pakkonosto on työeläkeleikkaus. Samaan tapaan työttömyysturvan tai opintotuen keston lyhentäminen on sosiaaliturvan leikkaus.
Tähän näkemykseen päätyi myös puoluevaltuusto keväällä 2009. Yksimielisen kannanoton (4.3.2010) mukaan SDP ei hyväksy ratkaisua nostaa alaikärajaa 63 vuodesta 65 vuoteen, koska ”ratkaisu on selkeä eläkkeiden leikkaus”.
Mikä on linjamme vaalien jälkeen? Puheenjohtajan mandaatilla totesin viime vappuna, että SDP sitoutuu myös ensi vaalikaudella siihen, ettei työeläkkeitä leikata. Haastoin muut puolueet toukokuun kihlaukseen – eli antamaan saman sitoumuksen. Lisäksi SDP:n puoluekokous linjasi sisäpoliittisessa kannanotossaan, että ”SDP sitoutuu siihen, ettei työeläkkeitä leikata tulevalla vaalikaudella”.
Linjamme on ollut kilpailijoiden hampaissa. Epätoivon vimmalla sitoumusta on pyritty leimaamaan ”pienen piirin luonnosteluksi” (Ilkka 29.8.). Nämä väitteet ovat kuitenkin virheellisen mielikuvan maalailua, koska kyse on puolue-elinten yksimielisistä linjauksista.
Suomen työeläkeiän alaraja on korkeampi kuin Ruotsissa ja Norjassa
Keskustelussa on väitetty, että Suomen eläkeikä on kansainvälisesti alhainen. On annettu jopa ymmärtää, että kaikissa pohjoismaissa eläkeikä olisi Suomea korkeampi. Tällaiset mielikuvat ovat ihmisten harhaan johtamista. Joustavan työeläkeiän maista Suomen alaikäraja on EU:n korkein.
EU:ssa on muutama maa, jotka ovat siirtyneet joustavaan eläkkeelle siirtymisikään. Pohjoismaista näihin maihin lukeutuvat Suomi ja Ruotsi. Myös Norja on päättänyt liittyä edistykselliseen joukkoon vuonna 2011. Tässä modernissa mallissa eläkekarttuma kannustaa työuran pidentämiseen jopa lähemmäs 70 ikävuotta, mikäli voimia riittää. Jokainen voi kuitenkin – työn kuormituksen ja oman elämäntilanteen mukaan - jäädä eläkkeelle jo aiemmin: Ruotsissa jo 61-vuotiaana, Norjan mallissa 62 vuoden iässä ja Suomessa vasta 63 ikävuoden jälkeen.
SDP kannattaa pohjoismaista hyvinvointimallia – kuten työttömyysturvaetuuksien nostamista lähemmäs pohjoismaista tasoa. Eläkeiän osalta Suomen malli on kuitenkin hyvä: eläkeiän alarajan laskeminen 61 tai 62 vuoteen olisi väärä viesti työurien pidentämisen kannalta.
Pakko vai kannustin – aatteellinen valinta
Kaikkien tavoitteena on tosiasiallisen eläköitymisiän nousu, kun keskimääräinen elinikä nousee. Keinoissa paljastuvat aatteelliset erot. Puoluevaltuuston (4.3.2009) mukaan työuran pidentämisen on perustuttava kannusteisiin pakottamisen sijasta.
Edistyksellisessä ajattelussa luotetaan ihmisten mahdollisuuteen itse vaikuttaa eläkeikäänsä ja eläketasoonsa. Tämän vuoksi SDP yhdessä palkansaajaliikkeen kanssa – ja kansan enemmistön tuella – kannattaa joustavaa 63 – 68 vuoden eläkkeellesiirtymisikää. Kannatamme nykymallia, joka taloudellisesti kannustaa työuran pidentämiseen.
Poliittinen oikeisto ajaa eläkeiän mekaanista pakkonostoa 63 vuodesta 65 vuoteen. Tämä edustaa konservatiivista holhousajattelua, jossa ei arvosteta ihmisten oikeutta tehdä valintoja omasta elämästään. Kaikki eivät yksinkertaisesti jaksa kaikissa töissä 65-vuotiaaksi.
Työhyvinvointi on tehokkain keino
Toinen syy SDP:n linjaan on se, että alarajan pakkonosto ei ole tehokas keino työurien pidentämiseksi. Jo ennenaikaisten työkyvyttömyyseläkkeiden suuri määrä kertoo siitä, että työssäoloaikaa ei pidennetä pakolla.
Työelämään tarvitaan muutoksia, jotta nuoret ja ikääntyneet jaksavat työelämässä. Haluamme panostaa nuorten työkyvyn ja mielenterveyden säilyttämiseen. Haluamme kehittää työelämän johtamista ja työterveyshuoltoa niin, että ikääntyneet jaksavat tehdä työtä pidempään. Haluamme kannustaa työntekijöitä työuransa pidentämiseen ja työnantajia ikääntyvien työllistämiseen.
Aloitetaan vaikka siitä, että työnantaja saa alennuksen työnantajamaksuista yli 60-vuotiaiden työntekijöiden osalta. Näin vähentäisimme työhaluisten ikäihmisten saneerauksia ja ”pakkoeläköitymisiä”.
Eläkekeppi työntekoporkkanaksi
Seuraavan hallituksen on vaihdettava eläkekeppi työntekoporkkanaksi. Eläkkeiden ja sosiaaliturvan rahoituksen kannalta ratkaisevaa on työuran pituus eli se, paljonko elinkaarella on työelämävuosia. Tältä osin suurin ongelma ensi vaalikaudella on työttömyys, johon eläkeiän nosto ei ole oikea lääke.
Nyt tarvitaan rohkeaa kasvu- ja työllisyyspolitiikkaa, joka kannustaa opiskeluun, työntekoon, yrittämiseen ja innovaatioihin. Tarvitaan myös kohtuuhintaista energiaa sekä panostuksia koulutukseen, liikenneyhteyksiin, tietoverkkoihin ja vihreään teknologiaan. Hallitus puhuu kyllä menoleikkauksista, eläkeleikkauksista ja veronkiristyksistä, mutta on korostetun hiljaa siitä, miten se edistää talouskasvua ja kasvattaa kansakunnan hyvinvointia.
Opettaja-lehti 30.9.2010
Unohtaako Suomi alle kouluikäiset lapset
Sain elokuun lopussa puhelun ystävältäni. Hän toimii lastentarhanopettajana päiväkodissa Pohjanmaalla. Puhelu alkoi sanoilla ”ei voi olla totta”. Sen jälkeen hän kuvasi minulle pettymystään siitä, että varhaiskasvatuksen kokonaisuudistus siirtyy jälleen hamaan tulevaisuuteen. Ystäväni mukaan uudistusta odottavat niin henkilöstö kuin vanhemmat. Eniten sitä tarvitsevat kuitenkin lapset.
Ymmärrän ystäväni pettymyksen hyvin. Noin kymmenen vuotta varhaiskasvatuksen kokonaisuudistusta on odotettu ja vaadittu. On ollut työryhmiä ja tehty selvityksiä, joilla osoitetaan 70-luvulla säädetyn päivähoitolain vanhentuneen. Eduskunnassa on asiasta tehty aloitteita, ja oikeusasiamies on useaan otteeseen viitannut päivähoitolain uudistamistarpeeseen. Silti kokonaisuudistus ei etene.
Nykyinen porvarihallitus kirjasi hallitusohjelmaansa, että päivähoitolainsäädännön uudistus toteutetaan. Päätökset ovat kuitenkin tekemättä. Syy on jäänyt epäselväksi, koska hallituspuolueet syyttelevät toisiaan. Näyttää siis siltä, että tämäkin rohkeutta edellyttämä päätös siirtyy seuraavalle hallitukselle. Se on valitettavaa. Aika kuluu ja lapset odottavat – ja myös tulevaisuus.
Uutta lakia odotetaan, jotta voidaan selkiyttää varhaiskasvatuksen ja päivähoidon tavoitteet sekä määritellä kriteerit laadukkaan varhaiskasvatuksen toteutumiselle. Samassa yhteydessä tulee pohtia myös maksimikoot päiväkotien lapsiryhmille. Uudistuksella on myös yhteys ammattitaitoisten lastentarhanopettajien saatavuuteen. Ja kaikki tiedämme, miten suuri merkitys osaavalla ja motivoituneella henkilöstöllä on kasvatustyössä.
Kasvatus ja opetus kuuluvat yhteen – sen tietää myös jokainen opettaja. Tämän vuoksi on luontevaa, että varhaiskasvatusta ja opetusta kehitetään samana kokonaisuutena. Siksi päivähoidon hallinnon siirtäminen osaksi opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalaa on järkevä esitys. Varhaiskasvatuksen neuvottelukunta on toivonut tätä vuosia. Nyt linja uhkaa jäädä poliittisten pelien jalkoihin.
Me kuulemme hyvin usein juhlapuheissa, että ”lapsissa on tulevaisuutemme”. Tottahan se on. Jos viesti otetaan vakavasti, tulee lasten ja nuorten hyvinvointi näkyä myös päätöksissä. Varhaiskasvatus on alle kouluikäisten lasten kasvatusta, jolloin sen merkitys lapsen kehittymiselle on poikkeuksellisen suuri. Erään amerikkalaisen ekonomistin mukaan laadukkaaseen varhaiskasvatukseen sijoitettu dollari tuottaa seitsemänkertaisen hyödyn. Siis myös kansantalous hyötyy siitä, että lapset voivat hyvin.
Minulle soittanut lastentarhanopettaja on ansainnut sen, että lapsen hoitoa, kasvatusta ja opetusta kehitetään kokonaisuutena. Ja jokainen lapsi on ansainnut laadukkaan varhaiskasvatuksen.
MTV3 nettikolumni, 8.7.2010
Valtion otettava lomapankki käyttöön
SDP:n puheenjohtaja Jutta Urpilainen esittää lomapankin käyttöönottoa. Se antaisi pätkätyöntekijöillekin mahdollisuuden loman viettoon. Urpilaisen mielestä valtio voisi näyttää esimerkkiä muille ja ottaa lomapankin ensimmäisenä käyttöön.
Valtion otettava lomapankki käyttöön
Eduskunta lopetti kevätkautensa ydinvoimaäänestyksiin ja siirtyi kesäaikaan. Osa lähti lomille, osa jatkaa töitä muissa kuin eduskuntatyön merkeissä. Vaikka kaikki kansanedustajat tekevätkin kesätauon aikana töitä, niin pääsääntöisesti meille kaikille jää kyllä myös aikaa lomaan.
Kaikilla suomalaisilla ei tätä mahdollisuutta kuitenkaan ole. Viimeisten kuukausien aikana on puhuttu paljon työllisyydestä, työssä jaksamisesta ja työhyvinvoinnista. Keskustelun katveeseen jää kuitenkin lähes poikkeuksetta varsin suuri pätkätyöläisten ryhmä. Heillä on töitä erilaisina pätkinä. Pätkistä jäävät kuitenkin usein erilaiset työelämän edut, kuten lomat saamatta. Erityisesti tämä ongelma koskee korkeasti koulutettuja, valtion ja kuntien palkkalistoilla olevia naisia.
On laskettu, että jopa joka neljäs eli yli 500 000 ihmistä tekisi silpputyötä eli osa- tai määräaikaista työtä. Pätkätyö on yleistynyt varsinkin matalapalkka-aloilla, hoiva- ja hoitotyössä, eli naisvaltaisilla aloilla. Suomessa onkin Euroopan mittakaavassa hyvin voimakkaasti miesten ja naisten aloihin jakautuneet työmarkkinat, joten pätkätyön ongelma on varsin sukupuolittunut.
Työministeriön tutkimuksen mukaan nuoret naiset tekevät määräaikaisia töitä kaksi kertaa useammin kuin nuoret miehet. Kolmasosa nuorista naisista oli määräaikaisissa työsuhteissa vuosikymmenen puolivälissä. Akateemisesti koulutetuilla naisilla luvut ovat vielä korkeampia. Parin vuoden takaisten tietojen mukaan Akavan alle 30-vuotiaista valtion palveluksessa olevista naisjäsenistä 73 prosenttia oli pätkätöissä, vastaava luku kunnilla oli 65 ja yksityisellä 25. Kyse on siis monia suomalaisia koskettavasta ilmiöstä.
Pätkätyö on erityisen suuri haaste jokaiselle perheen perustamista tai asunnon ostoa suunnittelevalle nuorelle. Se on ongelma niin pätkätyön tekijöille kuin heidän perheilleenkin. Se, että silpun sekaan on usein vaikeaa mahduttaa lomia, tekee työssä jaksamisesta entistä haastavampaa. Jos työ muodostuu muutaman kuukauden pätkistä ja lomat maksetaan aina työsopimuksen lopussa, voi pahimmillaan kulua vuosiakin ilman kunnon lomia. Erityisesti tämä vaikuttaa lapsiperheisiin, heidän yhteiseen aikaansa ja lastenhoitojärjestelyihin.
Ongelmaan voidaan puuttua pätkätyöläisten lomapankilla. Sen idea on turvata pätkätyöläiselle hänen oikeutensa aitoon lomaan. Mallissa lomakorvaukset voi tallettaa lomapankkiin ja käyttää ne paremmin sopivana aikana. Ei pakotettuna pätkissä. Lomapankkia ovat kannattaneet SDP:n lisäksi monet muut tahot, muun muassa palkansaajapuolelta. Lomapankki olisikin hyvä avaus uusien, yksilön tarpeet paremmin huomioon ottavien ja työhyvinvointia lisäävien toimien joukkoon.
Julkisessa keskustelussa vuoden ajan esillä ollut ajatus lomapankista on tällä hetkellä juuttunut ministeriön uumeniin. Ensin asia oli työministeriössä, sittemmin sosiaali- ja terveysministeriössä. Tällä hetkellä näyttää siltä, että lomapankki on monen muun tärkeän hankkeen tavoin jäämässä seuraavalle hallituskaudelle. Oleellista olisi viivästymisestä huolimatta nähdä idea osana työurien pidentämistä ja kilpailukykymme vahvistamista.
Suomi ei tule jatkossakaan menestymään globaalissa kilpailussa alhaisilla palkkakustannuksilla, loputtomilla raaka-ainevaroilla tai rajattomalla työvoiman määrällä. Korkea kilpailukyky edellyttää meiltä motivoituneita ja osaavia työntekijöitä, jotka jaksavat töissään. Jaksamiseen tarvitaan myös lomaa. Koska pätkätyöt ovat ongelma varsinkin julkisella sektorilla, voisi valtiotyönantaja olla edelläkävijä ottamalla ensimmäisenä käyttöön lomapankin. Kaikki argumentit puhuvat sen puolesta. Kysymys pitääkin oikeastaan asettaa toisin päin: miksi valtio ei ottaisi käyttöön lomapankkia?
Pohjanmaan uutisten kolumni, 4.6.2010
Veroalea ei pidä rahoittaa luopumalla kruununjalokivistä
Vanha kansanviisaus ”lypsävää lehmää ei kannata tappaa” on taipunut muotoon ”lypsävää lehmää ei kannata myydä”. Näin on puolustettu valtion yritysomistuksia, koska ne tuottavat valtiolle rahaa hyvinvointiyhteiskunnan pyörittämiseen. Nämä kruununjalokivet ovat 90-luvun laman jälkeen tuoneet valtiolle osinkotuloja noin 10 miljardia euroa. Samalla nämä yritykset luovat työtä ja sitä kautta hyvinvointia kansalaisille eri puolilla Suomea.
Omaa tulevaisuusoksaa ei kannata sahata. Tästä huolimatta valtionyhtiöt ovat olleet jatkuva ahdistuksen aihe poliittiselle oikeistolle. Sampo-konsernin hallituksen puheenjohtaja Björn Wahlroos on ehdottanut Ison-Britannian oikeistolaisen ex-pääministerin Margaret Thatcherin talousoppeja Suomen nousun vauhdittamiseksi – eli verojen radikaalia alentamista ja julkisen varallisuuden myyntiä. Suomi on sitä puhtaampi markkinayhteiskunta, mitä pienempi on julkinen talous.
Tämän reseptin ensimmäistä vaihetta Suomen oikeistohallitus on toteuttanut linjakkaasti. Veroleikkauksia on toteutettu yli 3 miljardilla eurolla. Suurimmat hyötyjät ovat olleet hallituksen suurituloiset eturyhmät. Uusista veroleikkauksista yrityksille on jo puhuttu. SDP:n elvytysvaihtoehdossa olisi panostettu työllistäviin investointeihin ja hyvinvointipalveluihin. Oikeistohallituksen lähes yksinomaan veronalennuksiin painottunut elvytyspolitiikka on kiihdyttänyt kansan eriarvoistumista ja valtion velkaantumista. Valtion velkamäärä on 70 miljardin luokkaa. Valtion velan pelätään tätä vauhtia ylittävän euromääräisesti jo viime laman tason.
Olen mielenkiinnolla odottanut, milloin oikeistohallituksemme tarttuu Thatcherin ja Wahlroosin reseptin toiseen vaiheeseen. Kemiran lannoiteyhtiö myytiin jo norjalaisille. Näyttää siltä, että toden teolla tälle tielle lähdetään vaalien jälkeen. Nimittäin viime tiistaina valtion omistajaohjauksesta vastaava ministeri Jyri Häkämies väläytti valtion osakeomistusten myyntiä ensi vaalikaudella. Nyt siis aletaan myydä tuottavaa kansallisvarallisuutta, jotta veropolitiikalla kasvatettua valtionvelkaa voidaan maksaa takaisin. Tämä linja ei ole kestävä.
Valtionomistus suojaa suomalaista työtä kansakunnan kannalta tärkeillä toimialoilla. Turvallisuuden kannalta tärkeiden alojen lisäksi omistajuus pitää säilyttää raskaassa terästeollisuudessa ja puunjalostusteollisuudessa. Näitä Suomen kruununjalokiviä on hoidettava huolella ja kehitettävä 20-50 vuoden tähtäimellä – ei kvartaalitalouden rytmissä. Samalla valtion omistamista on suunnattava uusiin tuotteisiin ja palveluihin, joilla on aitoa kansainvälistä kysyntää tulevaisuudessa. Tällaisia aloja ovat mm. puhtaat teknologiat, sisällöntuotanto ja osaaminen.
Valtion pitää toiminnallaan tukea tulevien suomalaisten menestystarinoiden syntymistä sekä vahvistaa koko maan kattavaa elinkeinopolitiikkaa. Kansalla on oikeus päättää Suomen suunnasta. Voimme valita vahvan omistajaohjauksen ja vahvan omistajapolitiikan, jolla tuetaan suomalaista työtä ja Suomen menestystä. Tai voimme siirtää ongelmia tulevaisuuteen – kansallisvarallisuuden myynti tuo kyllä hetken velkahelpotusta mutta samalla vähentää pysyvästi valtion tuloja. Tällaisella hengityskoneessa käynnillä ei Suomen elinvoimaa pelasteta.
Jutta Urpilainen
SDP:n puheenjohtaja
04.06.2010, Opettaja-lehden kolumni
Oodi opettajille
On jälleen se aika vuodesta, kun koulut päättävät työnsä ja alkaa kesäloma. Onneksi olkoon kaikille opintonsa päättäville!
Tänä keväänä valmistuvat ammattiin ja kirjoittavat ylioppilaiksi myös ensimmäiset omat oppilaani. Näin se aika rientää. Tähän havahtuminen sai minut muistelemaan omia opettajiani ja välähdyksiä kouluvuosiltani.
Olen aina viihtynyt koulussa. Se lienee syynä siihen, että hakeuduin itsekin opettajankoulutukseen. Minusta oli mielenkiintoista oppia uusia asioita, varsinkin kun opettajat osasivat motivoida uuden tiedon etsintään innostuneesti. Vaikka läksyjen tekeminen ja kokeisiin pänttääminen maistuivat joskus puulta, oli kuitenkin palkitsevaa huomata, että jotain sinne muistin syövereihinkin aina opiskelusta jäi.
Erityisellä lämmöllä muistelen entistä lukion historian opettajaani, jolla oli taito tarinoiden kautta johdattaa aina kulloiseenkin käsiteltävään teemaan. Tutuksi tulivat Egyptin pyramidit ja talvisodan vaiheet. Eläytymisen ja kertomisen taito sai oppilaassa syttymään ihan uuden innon ja halun opiskella menneisyyttä. Niinhän sitä sanotaan, että vain tuntemalla menneisyyden voi luoda tulevaisuutta.
Muistuupa mieleeni niitäkin tilanteita, kun istuimme tekstiilikäsityön tunnilla. Käsityön lomassa tuli sitten parannettua niin maailmaa kuin joskus sydänsurujakin. Monet nuorten elämään kuuluneet murheet läpikäytiin yhdessä oppilaiden ja opettajan kanssa. Niiden keskustelujen jälkeen asiat näyttivät valoisammilta ja yhteisöllisyys tuntui vahvemmalta. Aikuisen lempeä ja ymmärtävä ote auttoi asioiden ymmärtämisessä. Opin, että ilman kanssaihmisiä olisi elämä paljon tylsempää.
Muistelen myös ilolla yläasteen luokanvalvojaamme, jonka tarmokkaalla ohjauksella teimme kovasti töitä luokkaretkemme rahoittamiseksi. Unelma ulkomaan leirikoulusta toteutui, kun kokosimme yhteistuumin talkootyöllä rahat kasaan. Monenmoista kakkua tuli leivottua ja konserttia pidettyä ennen kuin matkarahat olivat koossa. Yhteishengen ohella projektissa karttui sinnikkyys. Mahdottomastakin voi kovalla työllä tulla mahdollista.
Uskon, että samanlaisia myönteisiä muistoja löytyy jokaiselta meistä. Suomalaiset opettajat ovat maailman huippuluokkaa. Koulutus on tasokasta ja into työhön korkea. Asiantuntijuuden ohella opettaja oppilaalle tärkeä kasvattaja.
Koulu on paikka, jossa harjoitellaan yhteiskunnan jäsenenä olemista. Siellä vastaanotetaan pettymyksen ja onnistumisen tunteita sekä kokemuksia. Opettajat ja koulun muu henkilökunta ovat turvallisia vierellä kulkijoita – opastajia ja ohjaajia. Joskus myös sellaisia aikuismalleja, joita kotoa ei löydy.
Näin lukuvuoden päättyessä onnittelen myös kaikkia opettajia työstänne. Ilman teitä ei olisi koulunsa päättäneitä oppilaita. Eikä heidän osaamisensa pohjalle rakentuvaa Suomen tulevaisuutta.
Siis oodi opettajille! Olette kesälomanne ansainneet.
Kirjoittaja on opettaja ja SDP:n puheenjohtaja.
21.5.2010, MTV3:n nettikolumni
Onko Merkelin tie Kataisen tie?
Keskustelu finanssikriisin syistä ja uusien kriisien ehkäisykeinoista jatkuu. SDP sai torstaina valtiovarainministeri Kataisen (kok.) vastauksen kirjalliseen kysymykseen rahoitusmarkkinaveron edistämisestä. Veroa voidaan ministerin mukaan "selvittää" ja "arvioida". Vastauksessa epäillään veron kuitenkin "rajoittavan markkinoilla toimimista". Edelleen todetaan, että voidaan "edistää asioiden lisäselvittelyä".
Saksassa Kataisen eurooppalainen puoluetoveri, liittokansleri Angela Merkel on oppositiossa olevien demareiden ponnekkaiden vaatimusten myötä kääntynyt tukemaan rahoitusmarkkinaveron toteuttamista. Yhdysvalloissa demokraattipresidentti Barack Obaman lakiesitys rahoitusmarkkinoiden tiukemmasta sääntelystä on hyväksytty kongressin molemmissa kamareissa, vaikka kokoomuksen kanssa puolueyhteistyötä tekevät republikaanit sitä tiukasti vastustivat.
Tämä lyhyt tilannekuvaus kertoo siitä poliittisesta todellisuudesta, jossa finanssikriisin jälkeen elämme. Markkinoiden uusliberalistinen vapauttaminen johti heikkoon sääntelyyn, valvonnan puutteisiin, vastuuttomaan keinotteluun ja suoranaiseen rikolliseen toimintaan. Tästä seurasi maailmanlaajuinen finanssikriisi, joka johti syvään taantumaan ja työttömyyskierteeseen monessa maassa. Silti edelleenkään näiden tapahtumien jälkeen emme tunnu löytävän yhteisymmärrystä markkinoiden suitsemisesta ja demokratian vahvistamisesta.
Tästä oli kyse myös tunteita nostattaneessa Kreikka-keskustelussa. SDP haluaa tervehdyttää demokratian ja markkinoiden suhdetta. Asetimme etusijalle kolme näkökohtaa, joiden pohjalta esitimme neuvonpitoa hallituksen ja opposition välillä. Tällainen neuvottelu järjestyi kyllä Merkelin Saksassa, mutta Suomen hallitukselle sellainen ei sopinut.
Ensinnäkin huolemme liittyivät siihen, että osallistuvatko kriisiin vahvasti myötävaikuttaneet pankit ja sijoittajat vastuunkantoon. Toisaalta edellytimme, että samalla kun sammutetaan finanssimarkkinoiden "pensaspaloa" Kreikassa sitouduttaisiin voimakkaasti laajemman "metsäpalon" torjumiseen kansainvälisesti. Tämä tarkoittaa esimerkiksi juuri rahoitusmarkkinaveron toteuttamista, jolloin ehkäisisimme keinottelua ja saisimme samalla lisäverotuloja julkisen talouden tasapainottamiseen.
Kolmanneksi halusimme keskustelua lainan ehdoista ja vakuuksista. Suomalaisten veroeurojen käytön kannalta ei ole yhdentekevää se, että lainalle ei ollut takuita, vaikka asiantuntijoidenkin mukaan on suuri todennäköisyys, että Kreikka ajautuu lähitulevaisuudessa velkajärjestelyihin.
Hallitus torjui kaikkinaiset keskustelut suoralta kädeltä. Tämä ei kuitenkaan ole estänyt kokoomuksen puheenjohtajaa jälkikäteen vaatimasta SDP:tä hallituksen politiikan takuumieheksi. Oppositio siis halutaan vastuunkantoon virheellisestä politiikasta, mutta ei vaikuttamiseen. SDP ottaa kuitenkin pankkien ja sijoittajien vastuun sekä rahoitusjärjestelmän perusteellisemman remontin aikaansaamisen tosissamme.
SDP ei tue sellaista politiikkaa, jossa voitot ovat yksityistä ja riskit siirretään veronmaksajille. Vuoden 2008 finanssikriisin piti tässä suhteessa opettaa kaikkia. Muutoin jatketaan holtitonta politiikkaa, jossa määräajoin kiikutetaan uusi ja näköjään joka kerta entistä suurempi lasku veronmaksajille. Kannanottomme Kreikka-pakettiin on periaatteellinen. Tämä on hallituksen hyvä huomata, jos se haluaa omalle toiminnalleen jatkossa tukea.
SDP on pitänyt tärkeänä entisestään tiivistää eurooppalaista yhteistyötä finanssi- ja talouskriisien keskellä. Tuemme talous- ja rahaliittoa, jonka tehtävänä on tarjota jäsenmailleen vakaa valuutta ja ohjaa jäsenmaita julkisen talouden tasapainoon. Sosialidemokraatit ovat kuitenkin tyytymättömiä hallituksen EU-politiikan tuloksiin. SDP on pitkään ajanut parempaa säätelyä rahoitusmarkkinoille, mutta tähän kokoomusjohtoinen hallitus ei ole ollut valmis. Puoluevaltuustossa hyväksymämme globalisaatio-ohjelman mukaisesti olemme yhdessä eurooppalaisten sosialidemokraattien kanssa kampanjoineet rahoitusmarkkinaveron käyttöönoton puolesta, jotta spekulatiivista finanssikeinottelua saataisiin hillittyä.
Nyt tähän edistyksellisen politiikan rintamaan, joka näkee tarpeelliseksi uudistaa rahoitusmarkkinoiden sääntelyä ja näin myös turvata kansalaisten hyvinvoinnin markkinaturbulensseilta, on liittynyt Merkelin myötä myös eurooppalaisen oikeiston poliittinen johtaja. Kysymys onkin nyt, miksi kotoiset porvarimme asettuvat valtiovarainministeri Kataisen johdolla Merkelin linjaa vastaan?
16.5.2010, Keskipohjanmaa lehden kolumni
Kreikan tielle ei, Saksan tielle kyllä
Viime viikkoina on eduskunnassa käyty kiivasta keskustelua Kreikan lainapaketista. Euromaiden johtajien tekemän sopimuksen tarkoituksena oli auttaa talousvaikeuksissa olevaa Kreikkaa. Suomen osuus lainasta on noin 1500 miljoonaa euroa. Valtiovarainministeri Jyrki Katainen esiintyi keskiviikkona eduskunnan Kreikka-keskustelussa poikkeuksellisen aggressiivisesti. Hänen asenteensa henki sitä, että politiikassa ei saa olla eri mieltä ja että politiikassa ei ole vaihtoehtoja.
SDP on pitänyt tärkeänä tiivistää eurooppalaista yhteistyötä finanssi- ja talouskriisien keskellä. Tuemme talous- ja rahaliittoa, joka tarjoaa jäsenmailleen vakaan valuutan ja ohjaa jäsenmaita julkisen talouden tasapainoon. Mutta Eurooppa-politiikassakin on vaihtoehtoja, jotka perustuvat erilaisiin arvoihin.
SDP on vaatinut selvästi tiukempaa säätelyä rahoitusmarkkinoille kuin mihin porvarihallitus on ollut valmis. Yhdessä eurooppalaisten sosialidemokraattien kanssa olemme kampanjoineet rahoitusmarkkinaveron puolesta, jotta spekulatiivista finanssikeinottelua saataisiin hillittyä. Hallitus ei ole ollut innostunut tavoitteesta.
Juuri finanssikeinottelu ajoi alijäämistään valehdelleen Kreikan kriisiin, johon EU-maat räätälöivät lainapaketin. Hallituksen tuotua esityksensä lainasta Kreikalle eduskuntaan kysyimme useita kysymyksiä hallitukselta. Millä ehdoilla laina myönnetään? Osallistuvatko pankit ja sijoittajat vastuun kantamiseen? Onko lainalla takuita siltä varalta, ettei Kreikka pysty maksamaan rahoja takaisin Suomelle? Sitoutuuko hallitus edistämään markkinatalouden remonttia lisäämällä sääntelyä ja valvontaa?
Kun saimme hallitukselta vastaukset kysymyksiimme, huomasimme, että hallituksen linjassa oli puutteita. Pankit ja sijoittajat eivät osallistu vastuunkantoon, vaan lainapaketti rahoitetaan veronmaksajien kukkarosta. Lainalle ei ollut takuita, vaikka asiantuntijoidenkin mukaan on suuri todennäköisyys, että Kreikka ajautuu tulevaisuudessa velkajärjestelyihin. Päätös ei myöskään sisältänyt kannanottoa rahoitusjärjestelmän muuttamiseksi.
SDP toivoi hallituksen linjaan muutosta - siten, että hallitus neuvottelisi Suomessa pankkien kanssa niiden osallistumisesta vastuunkantoon ja että hallitus sitoutuisi rahoitusjärjestelmän uudistuksien ajamiseen. SDP tarjosi hallitukselle neuvotteluja reunaehdoista, joilla oppositio olisi voinut tukea Kreikan lainapakettia. Tällainen neuvottelu järjestyi kyllä Saksassa, mutta Suomen hallitukselle sellainen ei sopinut.
Neuvottelut syntyivät Saksassa myös hallituksen ja pankkien välillä. Ne johtivat sopimukseen pankkien roolista. Tätä linjaeroa Katainen alleviivasi eduskunnassa, kun hän esitteli Saksassa ja Ranskassa syntyneitä sopimuksia hallituksen ja pankkien välillä. Hallitus tuntui olevan ylpeä siitä, että pankkeja ei Suomessa sotkettu keskusteluihin kriisin taakanjaosta. Asia hoidettiin veronmaksajien rahoilla - ilman vakuuksia tai etuoikeusasemaa velkojien joukossa.
Kreikan tie ei saa olla Suomen tie. Julkisen talouden tasapainottaminen on seuraavan vaalikauden keskeinen haaste. Tässä tapauksessa Saksan tie olisi kuitenkin saanut olla Suomen tie. Isänmaan asioita olisi nimittäin hyvä hoitaa sopien, ei sotien. Tätä sopimisen ja yhteistyön tietä tarjosimme hallitukselle myös Kreikka-lainan osalta. Hallituksella oli vaihtoehto, johon se ei kuitenkaan tarttunut.
Jutta Urpilainen
Kirjoittaja on SDP:n puheenjohtaja ja kokkolalainen kansanedustaja.
HS Mielipide, 24.4.2010, ESP:n rahoitusmarkkinavero kampanjapäivänä
Rahoitusmarkkinavero lisäisi taloudellista vakautta ja demokratiaa
"Rahoitusmarkkinaoperaatioiden verottaminen vähentäisi puhtaasti keinottelevia sijoituksia."
Finanssikriisin ja sitä seuranneen kansainvälisen talouskriisin keskellä on entistä aktiivisemmin keskusteltu globaalin talouden sekä erityisesti rahoitusmarkkinoiden säätelystä. Eräs keskeinen innovaatio koskee rahoitusmarkkinaveroa, joka kohdistuisi kaikkiin rahoitusmarkkinoiden liiketoimiin kuten valuutta-, osake- ja johdannaiskauppaan.
Veron idea ei ole uusi, mutta globaali talouskriisi on osoittanut aiemmin tyrmätyn ajatuksen ajankohtaiseksi ja rakentavaksi. Maaliskuussa 2010 Euroopan parlamentti hyväksyi selvällä enemmistöllä veroa puoltavan julkilausuman. Verolle on kannatusta myös Yhdysvalloissa monien yritysjohtajien, demokraattien ja suurten ammattiliittojen piirissä. Euroopassa esimerkiksi sosiaalidemokraatit, yhteistyössä ay-liikkeen ja lukuisten kansalaisjärjestöjen kanssa, ovat vaatineet veron toteuttamista.
Rahoitusmarkkinaveron tarpeellisuuden ymmärtämiseksi on syytä luoda katsaus globaalin talouden rakenteisiin. Keskeinen syy nykyisen talouskriisin taustalla on, että rahoitusmarkkinat laajenivat hallitsemattomasti ilman, että tuotannollinen toiminta laajeni samassa tahdissa.
Rahoitusmarkkinaliiketoimien volyymi on kasvanut 20 viime vuoden aikana valtaisasti. Vuonna 2007 niiden volyymi oli yli 70-kertainen maailman bruttokansantuotteeseen, siis tuotettujen tavaroiden ja palveluiden arvoon nähden.
Yhteys rahoitusmarkkinoiden ja reaalitaloudellisen tuotannon välillä on katkennut. Globaaleja rahoitusmarkkinoita vaivaa lyhytjännitteisyys: merkittävä osa kaupoista tehdään ainoastaan lyhyen aikavälin voittojen toivossa. Keinotteleva sijoitustoiminta luo epävakautta maailmantalouteen lisäämällä talouden suhdannevaihtelujen syvyyttä.
Rahoitusmarkkinaoperaatioiden verottaminen vähentäisi puhtaasti keinottelevia sijoituksia. Nämä hyvin pienen marginaalin sijoitukset tulisivat veron myötä kannattamattomiksi. Sen sijaan pitkän aikavälin investointeihin pienellä verolla ei olisi mitään merkitystä. Päinvastoin, vero tervehdyttäisi taloudellista toimintaa, koska se vähentäisi hallitsemattomia ja perusteettomia riskejä.
Rahoitusmarkkinavero ohjaisi pääomavirtoja työpaikkoja luoviin tuotannollisiin tai palveluinvestointeihin. Rahoitusmarkkinoiden liiketoimien valtavan määrän takia vero voisi merkitä myös huomattavia tuottoja.
Itävaltalaisen Wifo-tutkimuslaitoksen mukaan globaalilla tasolla toteutettuna jo 0,05 prosentin vero voisi tuottaa rahasumman, joka vastaisi jopa prosenttia maailman bkt:sta. Kun etsitään oikeudenmukaisia tapoja tasapainottaa julkisia talouksia Euroopassa, rahoitusmarkkinavero on varteenotettava vaihtoehto.
Rahoitusmarkkinaveron toteuttaminen on teknisesti yksinkertaista rahoitusmarkkinakauppojen ollessa elektronisia. Vero voidaan periä kaupanteon yhteydessä. Lontoon pörssissä on jo nyt käytössä 0,5 prosentin leimavero eli niin sanottu stamp duty. Verosta huolimatta Lontoo on tärkeimpiä kansainvälisiä finanssikeskuksia.
Parhaiten toimiakseen veron tulisi olla globaali. Tosin EU:n on mahdollista osoittaa tässä kysymyksessä globaalia johtajuutta ja toteuttaa vero yksipuolisesti, jos globaalit yritykset kariutuvat. Globaalin toteutuksen mahdollistamiseksi EU:n tulisi kuitenkin olla mahdollisimman yhtenäinen kesäkuun 2010 G20-kokouksessa, jossa asia on esillä.
Osana kokoukseen valmistautumista Suomen on pidettävä rahoitusmarkkinaveron edistämistä voimakkaasti esillä EU:ssa. Nyt eurooppalaisilta poliitikoilta vaaditaan johtajuutta. Kriisi on monella tapaa osoittanut vaatimukset oikeutetuiksi. Nyt on aika siirtyä sanoista tekoihin.
Toteutuessaan rahoitusmarkkinavero on monella tapaa suunnannäyttäjä uudenlaiseen politiikan tekoon, jossa ylikansallisiksi kasvaneille markkinoille asetetaan rajoja ja vaatimuksia. Tällä on paitsi demokratiaa, myös talouden tehokkuutta ja oikeudenmukaisuutta vahvistavia vaikutuksia. Suomen on kuljettava tämän kehityksen kärjessä.
JUTTA URPILAINEN SDP:N PUHEENJOHTAJA
1.4.2010 MTV3:n nettikolumni
Maassa maan tavalla
Halusin otsikoida MTV3:n nettikolumnini tällä vanhalla suomalaisella kansanviisaudella, jonka allekirjoitan. Olen vakaasti sitä mieltä, että Suomessa pitää elää ja toimia Suomen lakien, normien ja työehtojen mukaisesti.
Minusta meidän ihmisoikeuksiin sitoutuneiden poliitikkojen pitää pystyä sanomaan myös ääneen, että emme hyväksy kunniaväkivaltaa, naisten silpomista tai alistamista, vaikka nämä ilmiöt saattavat joidenkin kulttuuriin kuuluakin. Ruotsi on tässä suhteessa Suomea kypsempi yhteiskunta: siellä ihmisoikeuksien puolustaminen on itsestään selvä osa vastuullista maahanmuuttokeskustelua. Toivon, että myös vihreiden ja vasemmistoliiton johdolla on tähän valmius.
Viime aikaisessa keskustelussa maahanmuuttajat on usein nähty yhtenä ryhmänä, josta keskustelua käydään. Tosiasiassa kyseessä on kuitenkin kantaväestöämme huomattavasti kirjavampi joukko, johon mahtuu mukaan mitä erilaisimmista taustoista, maista, kulttuureista ja koulutustaustaisia ihmisiä. On päätöstentekijöiden velvollisuus keskustella asiasta yhtä laajasti kuin mitä se on, eikä yleistää ja yksinkertaistaa.
Puolueemme on laatimassa omaa maahanmuuttopoliittista linjausta. Esitin maaliskuun 20. päivänä Vantaalla SDP:n puheenjohtajapäivien puheessani viisi periaatetta keskusteluun maahanmuutosta. Maassa maan tavalla oli yksi teesini maahanmuuttopolitiikassa. Koko puheen johtoajatuksena oli ihmisarvon puolustaminen, mistä kaikki teesit kumpuavat. Näkemykseni Suomen linjaksi maahanmuuttopolitiikassa kiteytyy seuraavasti:
1. Ihmisarvo kuuluu kaikille - myös muille kuin syntyperäisille suomalaisille.
2. Suomalaisiin saa rakastua ja suomalaiset saavat rakastua yli rajojen.
3. Suomeen saa tulla tekemään töitä.
4. Suomelta saa pyytää apua, jos on hätä.
5. Maassa pitää elää maan tavalla - kaikkien on noudatettava Suomen lakeja ja työehtoja.
Uskon, että näillä periaatteilla on vankka tuki sekä Suomen kantaväestön että maahanmuuttajien keskuudessa. Monet maahanmuuttajat, kuten esimerkiksi vuoden pakolaisnainen Nasima Razmyar, ovat ilmaisseet näille periaatteille tukensa.
Maahanmuuttopolitiikka ei sovi vastuunkantajille politikoinnin välineeksi. Kuitenkin maahanmuuttokeskustelua on välillä ollut vastenmielistä seurata, kun osapuolet ovat keskittyneet liian usein toisten leimaamiseen, syyttelyyn ja asioiden vääristelyyn. Rasismia ei saa koskaan hyväksyä, mutta samalla on syytä huomata, että myös liturgisten sanontojen vahtiminen on pelkkää populismia ja poliittista peliä.
Iltalehden pääkirjoitus (29.3.) näki vihreiden ja vasemmistoliiton harrastamassa irrallisten sanojen teilaamisessa suomettumisajan "neuvostovastaisuuksien jahtaamista". Lehden pääkirjoitus tarjosi maahanmuuttonäkemyksilleni otsikoksi inhimillisyyteen ja realismiin. Sekin sopii. Mutta tärkeintä on kuitenkin se, mitä ne tarkoittavat käytännössä.
1. Ihmisoikeudet kuuluvat kaikille - myös ei-syntyperäiselle suomalaiselle.
Ketään ei saa syrjiä. Tämä on SDP:n maahanmuuttopolitiikan ydin. Samalla maahanmuuttopolitiikasta on kuitenkin uskallettava käydä kriittistä ja avointa keskustelua. Nimittely ja uhkailu eivät sitä ole. Tuomitsen jyrkästi rasismin ja kaikenlaisen väkivallan sekä maahanmuuttoministeriin kohdistuneet uhkaukset. "Hottentottipolitiikkana" esittäytynyt kepeä rotukeskustelu näyttää flirttailulta rasismin kanssa. Sitä en hyväksy.
2. Suomalaisiin saa rakastua ja suomalaiset saavat rakastua.
Avioliitto ja muut perhesyyt ovat keskeinen syy oleskeluluvan myöntämiseen. Perheenyhdistämisissä on pyrittävä tiukkaan, mutta kansan oikeudentajun mukaiseen linjaan, joka kohtelee ihmisiä aina yksilöinä. Egyptiläisen ja venäläisen isoäidin karkotuspäätös maastamme sotii humanitääristä ajatteluamme vastaan, siksi harkinnanvaraiset tapaukset on aina arvioitava tarkkaan erikseen. Alaikäisten turvapaikanhakijoiden iänmääritykseen sekä taustojen selvittämiseen on kiinnitettävä aiempaa enemmän huomiota.
3. Suomeen saa tulla töihin suomalaisilla työehdoilla.
Kun meillä on Suomessa työntekijöistä pula, toivotamme ulkomaiset työntekijät tervetulleeksi työskentelemään suomalaisilla työehdoilla. Hyvinvointivaltion ylläpitäminen edellyttää pidemmällä aikavälillä työperäistä maahanmuuttoa kantaväestömme ikääntyessä kiihtyvällä tahdilla. Tarvitsemme nykyistä suunnitelmallisempaa maahanmuuttopolitiikkaa työvoiman saatavuuden lisäämiseksi. Työperäisen maahanmuuton rooli on täydentää Suomesta jo löytyvää työvoimaa, ei olla sen korvaajana. Ensi vaalikauden osalta on selvää, että pääongelmamme on täällä jo olevien työllistäminen: Suomessa on 300 000 työtöntä ja yli 100 000 piilotyötöntä, jotka tarvitsevat työpaikat.
EU:n ulkopuolelta tulevien osalta on pidettävä kiinni työlupamenettelystä ja työvoiman tarvearviosta myös jatkossa. Vanhasen hallitus on jäänyt vanhentuneen ohjelmansa vangiksi, kun hallitus on tuonut eduskuntaan esityksen vapauttaa EU:n ulkopuolelta tulevan työvoiman maahanmuuttoa olosuhteissa, joissa työttömyys on kääntynyt uudelleen nousuun.
4. Suomelta saa pyytää apua, jos on hätä.
Pakolaisia ja turvapaikkaa tarvitsevia on autettava jatkossakin. Kansainväliseen solidaarisuuteen kuuluu, että kannamme vastuuta maailman hädänalaisista ihmisistä. Siksi kiintiöpakolaisten ja turvapaikkaa tarvitsevien vastaanottamista on jatkettava. Kiintiöpakolaiset ovat kolmansissa maissa sijaitsevilta pakolaisleireiltä Suomen valitsemia ja noutamia, jotka ovat pääasiassa kaikkein heikoimmassa asemassa olevia maailman ihmisiä. Erityisesti on huolehdittava siitä, että kuntien mahdollisuudet vastaanottaa pakolaisia ovat kunnossa. Samalla maahanmuuttoviranomaisten resurssien on oltava kunnossa, jotta kenenkään ei tarvitse odottaa päätöstä kohtuuttomia aikoja. Turvapaikanhakijoiden vapaaehtoisen paluun ohjelmia pitää tukea ja kehittää. Moni haluaa palata kotiin kriisin rauhoittuessa. Osana kansainvälistä yhteisöä Suomen on osallistuttava ihmiskaupan ja -salakuljetuksen torjumiseen kaikin mahdollisin keinoin.
5. Maassa pitää elää maan tavalla.
Suomessa on noudatettava suomalaisia lakeja, työehtoja ja pelisääntöjä. Maassa maan tavalla on kansanviisaus, joka koskee niin oikeuksia kuin velvollisuuksia. Erilaisten kulttuuritottumusten varjolla tehtävät ihmisoikeusloukkaukset ovat yhtä tuomittavia kuin muutkin ihmisoikeusloukkaukset. Työllistyminen on parasta kotouttamispolitiikkaa, mutta ilman kielitaitoa se ei kuitenkaan useinkaan onnistu. Siksi erityisen tärkeä edellytys kotoutumiselle ja suomalaiseen yhteiskuntaan kiinnipääsemiseksi on kielen - suomen tai ruotsin - opiskelu. Kielikoulutuksen resursseja on lisättävä ja kaikkeen kotouttamiseen on sisällytettävä työharjoittelua.
Ulkomaisen työvoiman hyväksikäyttäjiä emme Suomeen missään oloissa halua. Hyväksikäytön estämiseen onkin kiinnitettävä nykyistä huomattavasti enemmän huomiota: Harmaata taloutta ja vierastyövoiman asiatonta käyttöä on määrätietoisesti torjuttava. Kaikilla työntekijöillä Suomessa pitää olla samat työ- ja palkkaehdot. Hallituksen toimet, kuten valvontaresurssien vähentäminen, ovat lisänneet riskiä kaksien työmarkkinoiden synnylle.
---
Viime aikaisen keskustelun valossa on selvää, että maahanmuuttopolitiikasta tarvitaan myös eduskunnassa kokonaisvaltainen keskustelu yksittäisten lakiesitysten rinnalla. Paras tapa hallitukselle ja puolueille esitellä maahanmuuttopolitiikan linjauksiaan on laaja eduskuntakeskustelu. Maahanmuuttoon liittyvistä ongelmista on voitava avoimesti puhua ilman, että kaikkea kritiikkiä leimataan rasismiksi tai maahanmuuttovastaisuudeksi. Maahanmuuttoon liittyvien arvokysymysten käsittelemiseksi esitän, että hallitus antaisi vielä kevään kuluessa selonteon maahanmuuttopolitiikasta, jotta myös eduskunta ja sitä kautta kaikki eduskunnan puolueet voisivat avoimesti esittää näkemyksensä suomalaisen maahanmuuttopolitiikan nykytilasta ja tulevaisuuden haasteista.
12.02.2010 MTV3:n nettikolumni
Toimiva oikeus- ja hyvinvointivaltio synnyttää turvallisuutta
Olemme tottuneet elämään turvallisessa Suomessa, joka on sekä toimiva oikeusvaltio että toimiva hyvinvointivaltio. Tästä on syntynyt luottamus, jonka varassa Suomi ja suomalaiset ovat menestyneet.
Jokainen on tehnyt kykyjensä mukaan työtä toimeentulonsa eteen. Kun apua on tarvinnut, sitä on myös saanut. Yksilö on saanut kukoistaa, kun yhteisö on tukenut. Toisaalta, jos joku on rikkonut yhteisöllisyyttä ja yhdessä sovittuja lakeja vastaan, siitä on saanut oikeudenmukaisen rangaistuksen. Tämä on luonut luottamuksen oikeuden toteutumiseen.
Yhteiskuntamallimme on ollut suuri menestystarina: Se on nostanut yhteistä elintasoamme, auttanut ahkeraa menestymään, vahvistanut yhdenvertaisuutta lain edessä ja synnyttänyt luottamusta toisiimme - sekä niin oikeusvaltiota kuin hyvinvointivaltiota kohtaan.
Luottamus edellyttää rangaistuksia lainrikkojille
Avoin yhteiskunta toimii keskinäisen luottamuksen varassa. Väkivallanteot horjuttavat tätä luottamusta ja lisäävät turvattomuutta. Väkivalta on Suomessa liian yleistä. Tasavallan presidentti on vaatinut toimia suomalaisen väkivallan kulttuurin kitkemiseksi.
Julkishallinnon työntekijöiden kokema väkivalta tai sen uhka on kasvanut rajusti. Siitä kärsii 11 prosenttia vastaajista, kun aiemmin osuus oli vain neljä prosenttia. Raiskauskriisikeskuksen päivystysnumeroihin tuli puolestaan viime vuonna 1700 yhteydenottoa.
Muutamat viimeaikaiset tuomiot raiskauksiin ja alaikäisten seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyen eivät ole noudattaneet kansalaisten oikeustajua. Tuomioistuimet eivät ole langettaneet niin ankaria tuomioita, kuin teko olisi edellyttänyt ja mikä olisi ollut mahdollista.
Tuomioistuinten olisi harkittava, että ne langettaisivat seksuaali- ja väkivaltarikoksissa ankarampia rangaistuksia nykyisen lainsäädännön puitteissa. Valtionsyyttäjän pitäisi harkita antavansa ohjeistus syyttäjille siitä, että sellaisissa tapauksissa, joissa tuomiot jäävät selvästi liian lieviksi, niistä johdonmukaisesti valitettaisiin. Näin synnytettäisiin oikeuskäytäntöä, jossa rangaistukset vastaisivat teon vakavuutta.
Tarvitsemme koko yhteiskunnan kattavaa keskustelua turvattomuuden syistä ja sen ehkäisystä. Kulttuuriimme pesiytynyt väkivalta on kitkettävä juuria myöten pois. Kyse on suomalaisen yhteiskunnan ja suomalaisten hyvinvoinnin tulevaisuudesta.
Vastuu kansalaisten turvallisuudesta on viime kädessä hallituksella. SDP vaatiikin, että hallitus antaisi eduskunnalle selvityksen siitä, mihin toimiin se aikoo ryhtyä kansalaisten turvallisuuden parantamiseksi. Tämä mahdollistaisi laajemman arvokeskustelun ja pureutumisen turvattomuuden syihin.
MTV3:n kolumni
18.12.2009
Nollatoleranssi koulukiusaamiselle
Äiti, en tahdo mennä kouluun
Äiti, saan aina olla yksin
Ei kukaan musta välitä
Saan aina yksin leikkiä
Äiti, miks toiset vaan kiusaa?
Tommi Läntisen Syvälle sydämeen sattuu -kappaleen sanat ovat totta monelle koululaiselle myös tänä päivänä, vaikka lukukauden päättämisen pitäisi olla jännittävä ja mukava hetki. Liian moni lapsi tai nuori lähtee kuitenkin tällekin joululomalle kiusattuna, kyyneleet silmissä.
Maamme kouluissa opitaan, mutta ei viihdytä. Yksi syistä tähän on kiusaaminen. Alakoulujemme 1.-3. vuosiluokkien oppilaista peräti 20 prosenttia eli joka viides lapsi kokee tulevansa kiusatuksi. Mannerheimin Lastensuojeluliiton kiusaamiskyselyn mukaan yläkouluikäisistä pojista puolet on kokenut kiusaamista kuluneen vuoden aikana. Luvut pysäyttävät. Hälyttävät tiedot on kanavoitava konkreettisiksi teoiksi, joilla parannamme koululaisten hyvinvointia kouluissa.
Sosialidemokraattien opetusministeri Antti Kalliomäki käynnisti useita tehokkaita toimenpiteitä kouluhyvinvoinnin lisäämiseksi. Kiusaamisen vastainen toimenpideohjelma, KiVa Koulu käynnistyi vuonna 2006. Ohjelman on todettu vähentävän koulukiusaamista kaikilla peruskoulun vuosiluokilla sekä samalla kasvattavan kouluturvallisuutta ja -hyvinvointia. Ohjelmaan osallistuvissa kouluissa kiusaaminen on vähentynyt merkittävästi muihin kouluihin verrattuna.
KiVa Koulu on huomattu myös kansainvälisesti ja se voitti 9.12 Euroopan rikoksentorjuntakilpailun. Tällä hetkellä hankkeen piirissä on 1400 koulua kaikkiaan noin 3 200 koulusta, jotka siihen hakivat. Selvästi tuloksellinen hanke olisi nopeasti laajennettava koskemaan kaikkia maamme kouluja.
Toiseksi, opettajankoulutuksessa pitäisi perehtyä nykyistä perusteellisemmin koulukiusaamisen käsittelemiseen. Juuri opettajat ovat kuitenkin aivan keskeisessä asemassa sekä kiusaamisen ennaltaehkäisyssä että kiusaamisen huomaamisessa ja siihen puuttumisessa. Opettajankoulutuksen tulisi luoda perusvalmiudet ja tarjottava toimivat välineet tähän työhön. Samaa tavoitetta tukee esimerkiksi juuri KiVa Koulu -hankkeen opettajille osoitettu materiaali.
Kolmanneksi, koulukiusaaminen ja kouluissa esiintyvä pahoinvointi on ymmärrettävä laaja-alaisena ongelmana. Eri hallintokuntien välisiin raja-aitoihin juuttuvalla ajattelulla siihen ei pystytä tehokkaasti puuttumaan. Kouluihin tarvitaan enemmän koulu-, terveys- ja nuorisotoimien välistä yhteistyötä ja monipuolisempaa osaamista ongelmiin puuttumiseksi. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi koulukuraattorien määrän lisäämistä sekä samanaikaisopetuksen ja resurssiopetuksen vahvistamista. Useampi aikuinen kerralla luokassa näkee paremmin luokan ongelmat.
Neljänneksi, oppilaamme ja opettajamme ansaitsevat pienemmät opetusryhmät. Opettajalla on oltava aikaa ja mahdollisuus kohdata jokainen lapsi yksilönä, jotta voitaisiin taata kaikille lapsille mahdollisimman tasavertaiset mahdollisuudet oppimiseen, kasvuun ja hyvinvointiin.
Ryhmäkokokysymyksen ratkaisemiseksi SDP on tehnyt lakialoitteen, jossa esitimme ryhmäkokojen säätämisestä lailla niin, että maksimikoot olisivat peruskoulun 1.-2. luokilla 16, 3.-6. luokilla 20 ja 7.-9. luokilla 25. Myös opetusministeri Henna Virkkusen puolue kokoomus vaati viime eduskuntavaalien alla opetusryhmien pienentämistä, mutta käytännössä hallituksen kuntataloutta kurjistava talouspolitiikka on vaikuttanut toiseen suuntaan: Rahapulassa kamppailevilla kunnilla ei ole ollut todellisia resursseja ryhmäkokojen pienentämiseen. Koulujen tilannetta ei auteta pienillä määräaikaisilla avustuksilla, joita tämä hallitus on suosinut. Peruspalvelujen kuten perusopetuksen asianmukainen järjestäminen edellyttää kuntien perusrahoituksen merkittävää vahvistamista.
Lopuksi meillä pitää olla myös rohkeutta puuttua kiusaamisesta langetettaviin rangaistuksiin. Jälki-istunnot tai muutaman päivän erottamiset eivät tepsi. Kouluihin tarvitaan uusia käytänteitä. Keinoja voisi laajentaa esimerkiksi niin, että oppilaat joutuisivat sovittamaan tekonsa yhteisöllisellä toiminnalla. Yhteisöllisyyden vahvistaminen on keskeisessä asemassa, kun kouluista yritetään tehdä lapsille turvallisempia oppimisympäristöjä.
Edellä esittämieni toimenpiteiden lisäksi olisi käytävä avoin keskustelu siitä, kenen on järkevintä tulehtuneessa tilanteessa vaihtaa koulua. Tällä hetkellä kiusattu on se, joka useimmiten vaihtaa koulua. Jättääkö tämä ongelman ennalleen? Meidän pitäisi kiinnittää erityistä huomiota lasten ja nuorten sosio-emotionaalisten taitojen tukemiseen. Nämä taidot auttaisivat paitsi konfliktitilanteiden ratkaisemisessa niin myös toiset huomioonottavan ilmapiirin rakentamisessa.
Usein kuulee todettavan, että lapsiin ja nuoriin panostaminen on parasta mahdollista tulevaisuuspolitiikkaa. Pitääksemme kiinni tästä ohjenuorasta, on meidän nopeasti puututtava kouluissa rehottavaan kiusaamisongelmaan. Tahtotilana on oltava kiusaaminen täydellinen kitkeminen, ja tarvittavat toimenpiteet on aloitettava välittömästi. Kiusaamista ei koskaan sovi käsitellä ymmärtäväisesti, vaan siihen on otettava täysi nollatoleranssi.
Haluan toivottaa kaikille koululaisille ja heidän vanhemmilleen rauhallista ja turvallista joulua!
Jutta Urpilainen
SDP:n puheenjohtaja
Helsingin Sanomat
25.10.2009
Nyt tarvitaan yksi uusi ydinvoimala
Kööpenhaminan joulukuisessa ilmastokokouksessa maailma hakee yhteisymmärrystä ilmastonmuutoksen hillinnästä ja päästöjen leikkaamisesta. Suomenkin on tuotettava nyt ja tulevaisuudessa entistä suurempi osa energiasta päästöittä. Hallituksen tulevaisuusselonteon pohjalta on mainio tilaisuus käydä laaja-alaista keskustelua maamme energia- ja ilmastopoliittisista valinnoista.
Energiapolitiikassa 20 vuottakin on lyhyt aika. Siirtyminen fossiilisista polttoaineista päästöttömämpiin vaatii uusia investointeja. Joudumme ja pääsemme korvaamaan vanhentuvaa hiilivoimaa jo aivan lähivuosina tehtävillä päätöksillä. Energiatehokkuuden ja -säästön huomattava lisääminen on ensisijainen keino. Sen ohella tarvitsemme vähäpäästöistä lisäenergiaa. Monipuolinen energiapaletti on edelleen paras lähtökohta Suomen energiaratkaisuille.
Panostukset älykkäisiin voimansiirtoverkkoihin, energiansäästöön ja uusiutuviin energiamuotoihin kantavat tulevaisuudessa varmasti hedelmää, mutta uusien ratkaisujen suunnitteleminen ympäristöpoliittisesti kestäviksi, niiden rahoittaminen ja toteuttaminen on pitkäjänteistä työtä.
Energiapolitiikan kaikesta monimuotoisuudesta huolimatta kansallista keskustelua on hallinnut väittely ydinvoimalupien määrästä. Kokoomuksen esittämä "kaikki" tai vihreiden "ei mitään" ovat kuitenkin molemmat kovin yksisilmäisiä ydinvoimakantoja.
Tie ulos ydinvoimakantojen ääripäiden vastakkainasettelusta löytyy maltillisesta harkinnasta ja päätöksenteosta. Uutta energiaa on tuotettava uudella ydinvoimalla sinä ylimenokautena, jonka nykyistä parempien energiamuotojen kehittäminen kestää. Tarvitsemme nopeasti päätöksen yhden uuden ydinvoimalan rakentamisesta. Kotimaisen ydinvoiman avulla voimme samalla vähentää riippuvuuttamme fossiilisista polttoaineista ja venäläisestä ydinsähköstä.
Vuoteen 2030 mennessä vanhimpien ydinvoimayksiköidemme käyttöikä on lopuillaan. Kun vanhentuvaa ydinvoimaa korvataan nykyistä tehokkaammalla teknologialla, emme tarvitse kolmea uutta ydinvoimalaa lisää. Olennaista ei ole uusien ydinvoimalupien määrä, vaan megawattitaso johon tähdätään. Yhden uuden ydinvoimalan teho voi parhaimmillaan olla jopa viisinkertainen verrattuna esimerkiksi Loviisan ykkös- ja kakkosreaktorien tehoon.
On myös muistettava, että jos ovi kaikille pöydällä oleville ydinvoimalupahakemuksille avataan apposen auki kokoomuksen esittämällä tavalla, teemme karhunpalveluksen markkinoiden halukkuudelle lisätä panostuksia uuden teknologian kehittämiseen ja energiansäästöön. Hyppy öljy- ja hiilivapaaseen talouteen edellyttää yhteiskunnalta ja yrityksiltä tuntuvaa tukea koulutukseen, tutkimukseen ja kehitykseen – ei vain koko opetus- ja tutkimusketjussa vaan myös niin teollisessa kuin palveluidenkin tuotannossa.
Jos ovi laitetaan vihreiden toiveiden mukaisesti säppiin ydinvoiman lisärakentamiselle, tuottaa se puolestaan ongelmia erityisesti kasvu- ja työllisyyspolitiikassa. Raskaan teollisuuden sähkönsaanti on varmistettava. Vähäpäästöisen ja kohtuuhintaisen energian saatavuus voidaan Suomessa turvata toistaiseksi vain ydinenergialla. Olemme kaukana markkinoista ja maksamme jo ylimääräistä laskua kuljetuksista – miksi laskua pitäisi kasvattaa vielä kalliilla energialla?
Vastuullinen päätöksenteko on sitä, että huolehdimme ihmisten hyvinvoinnista myös tässä ajassa. Tavoitteena on kokonaan uusiutuva energiantuotanto, mutta ylimenokauden aikana ydinenergian käyttö on hyväksyttävä. Saksan ja Ruotsin päätökset ydinvoimasta luopumisesta käyvät konkreettisiksi esimerkeiksi siitä, miten vaikeaa ennenaikaisista ratkaisuista on pitää kiinni. Ruotsi on joutunut jatkamaan voimaloidensa käyttöikää ja lisäämään niiden kapasiteettia. Saksassa uusi hallitus päättänee samanlaisista ratkaisuista ja lisännee samalla hiilivoiman käyttöä.
Ehdoton ydinvoiman kannatus tai vastustus ei siis palvele Suomen etua. Joko-tain sijaan nyt pitää päättää sekä-että: ei lukita ehdottomia kantoja ydinvoiman puolesta tai sitä vastaan. Varsinkaan nyt ei pidä tehdä päätöksiä, jotka käytännössä estävät uusiutuvien energialähteiden etsimisen ja ra
hoittamisen. Uusissa ratkaisuissa on avain kestävään energiatalouteen ja vihreään talouskasvuun, josta teollisuutemmekin hyötyy. Kun päätämme sekä-että, voimme vauhdittaa energiaratkaisuillamme ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävää yhteiskuntaa. Uusiutuvien energiamuotojen tukijärjestelmästä pitäisi pikaisesti sopia EU:n laajuisesti. Lähtökohdaksi on otettava se, että saamme yhdellä tukieurolla mahdollisimman monta uusiutuvan energian megawattituntia. Tämä johtaa kuluttajien kannalta tehokkaimpaan lopputulokseen. Todennäköisimmin Suomen suhteellinen etu löytyy tällöin metsien ja biomassan hyödyntämisestä, ei turpeenpolton tukemisesta. Kaikkien nyt tehtävien energia- ja ilmastoratkaisujen on kestettävä aikaa. Kyse on sukupolvien välisestä oikeudenmukaisuudesta: sukupolvien oikeudesta työhön ja oikeudesta omien energiaratkaisujen tekemiseen myös tulevaisuudessa.
Jutta Urpilainen
SDP:n puheenjohtaja
Puheenjohtajan palsta
Uutispäivä Demari
11.9.2009
Arvopohjaista ulkopolitiikkaa - realistisesti
Eduskunta valitsi minut eilen ulkoasiainvaliokunnan jäseneksi, kun Liisa Jaakonsaari siirtyi EU-parlamenttiin ja sen ulkoasiainvaliokunnan varajäseneksi. Valiokuntatyö alkaa tänään perjantaina. Tehtävä vie aikaa, mutta uskon sen olevan järkevä ratkaisu. SDP:n on annettava oma panos keskusteluun Suomen kansainvälisestä asemasta.
Totesin Paasikivi-seuran tilaisuudessa alkusyksystä, että EU-jäsenyys ja hyvät suhteet naapurimaihin ja suurvaltoihin ovat ulkopolitiikkamme lähtökohta. Pienen valtion realismi edellyttää jatkossakin mm. hyviä Venäjä-suhteita ja yhteistyötä Naton kanssa. Yhtä tärkeää on sellaisten arvojen edistäminen, jotka edistävät turvallisuutta lähialueilla ja maailmassa. Näihin arvoihin kuuluu mm. ihmisoikeudet, demokraattinen oikeusvaltio, aseriisunta, globaali oikeudenmukaisuus ja kestävä kehitys.
Realistinen näkemys ja arvopohjainen ote ovat näkyneet tasapainoisesti tasavallan presidenttimme toiminnassa. Arvopohjasta keskustellaan myös eduskunnassa, kun käsittelemme syksyllä valtioneuvoston ihmisoikeuspoliittista selontekoa.
Globalisaation hallinnan “comeback”
Globaaleihin haasteisiin - kuten ilmastonmuutokseen, ydinaseriisuntaan, terrorismiin, merirosvoukseen, energiaturvallisuuteen ja epidemioihin - etsitään yhteisiä ratkaisuja. Suomen mahdollisuus vaikuttaa nojaa aktiivisuuteen EU:n ulkosuhteissa.
On arvioitu, että globalisaation hallinta on tehnyt "comebackin” kansainväliseen politiikkaan. Finanssikriisin myötä on todella havahduttu rahoitusmarkkinoiden sääntelyyn. Joissakin maissa on otettu ensiaskelia valuuttakaupan verotuksen suuntaan. Viimeksi rahoitusoperaatioiden verottamisen nosti esiin Britannian finanssivalvontaviraston johtaja. Keskustelua siis käydään.
Mielestäni Suomen tulisi olla herättämässä keskustelua finanssikriisien estämisestä ja globalisaation hallinnasta. Toivonkin, että Suomen roolista käydään keskustelu myös eduskunnassa. Keskustelu voisi pohjautua "Globalisaation hallinta ja Suomi" -selvitykseen, jonka valtioneuvosto antaisi eduskunnalle vuosien 2001 ja 2005 tapaan. Olisi varmasti aika uusille linjauksille ja avoimelle keskustelulle. En usko, että ulkoministeri Stubbilla voi olla mitään sitä vastaan.
EU:n olisi otettava johtajuus keskustelussa kansainvälisten järjestöjen uudistamisesta. Tutkijapiireissä on uskoa siihen, että EU:n johdolla voitaisiin edistää sellaista globaalihallinnan realismia (global governance realism), johon myös Yhdysvallat ja nousevat suurvallat voisivat sitoutua.
Suomen tuki YK:n tavoitteille
EU:n lisäksi on hakeuduttava myös muihin pöytiin, joissa Suomi voi vaikuttaa. Ajankohtaista on YK:n turvallisuusneuvoston jäsenyyden tavoittelu. Onnistuneen kampanjan lisäksi tarvitaan solidaarista vastuunkantoa kansainvälisistä ongelmista. Vastuuta mitataan mm. osallistumisella kehitysyhteistyöhön ja kansainväliseen kriisinhallintaan.
Kehitysyhteistyöpanos tulee eduskunnan käsiteltäväksi, kun hallituksen budjettiesityksessä kaavaillaan leikkauksia suunniteltuihin kehitysyhteistyömäärärahoihin. Toivon, että ulkoasiainvaliokunta keskustelee vakavasti leikkausesityksistä ja YK:n suositteleman kehitysyhteistyöpanoksen saavuttamisesta.
Myös kriisinhallintapanostamme on tärkeää arvioida. Historiallinen maine "rauhanturvaamisen suurvaltana" on hyvä pohja, mutta sitä on myös vaalittava aktiivisella osallistumisella YK:n valtuuttamiin operaatioihin (EU, Nato, YK). Suomen suuntana on, että siviilikriisinhallinta korostuu sotilastoiminnan rinnalla. Ulkoasiainvaliokunta keskusteleekin syksyllä Suomen kokonaisvaltaisen kriisinhallinnan strategiasta.
"Laaja Lähi-itä" myös EU:n haasteena
EU:n yhteisessä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa on monia polttavia kysymyksiä. Pääosa näistä "hot spoteista" sijoittuu laajaan Lähi-itään ("Greater Middle East"), joka ulottuu Persianlahdelta Intian rajalle ja Afrikan sarvesta Kaukasukselle. Tämän alueen maailmanpoliittiseen merkitykseen liittyy ydinaseita, terrorismia, merirosvoutta, energiaturvallisuutta ja huumekauppaa.
Ajankohtaisiin aiheisiin kuuluvat esimerkiksi Israel/Palestiina, Iran, Afganistan ja Somalia. Israelin ja Palestiinan rauhanprosessin lisäksi palestiinalaisalueiden oikeusvaltiokehitys ja Gazan humanitaarinen kriisi vaatii vahvaa EU:n tukea. Irania on taas painostettava luopumaan ydinaseohjelmasta ja parantamaan kärjistynyttä ihmisoikeustilannettaan. Afganistan ja Somalia muodostuivat kasvualustoiksi ääri-ilmiöille, jotka vaikuttavat kansainväliseen turvallisuuteen - Afganistan terrorismille ja Somalialla merirosvoudelle. Nämä romahtaneet valtiot tarvitsevat EU:n tukea turvallisuuteen, talouteen ja demokratiaan, jotta niiden hallitukset voivat kantaa vastuunsa kansalaistensa hyvinvoinnista.
Keskustelu myös Suomen roolista jatkuu syksyn aikana. Esillä on vahvempi osallistuminen EU:n sotilasoperaatioon (Atalanta) Somalian rannikolla ja EU:n siviilioperaatioon (EUPOL) Afganistanissa. Myös kehitysyhteistyöllä on tuettava inhimillisen turvallisuuden rakentamistyötä.
Jutta Urpilainen
SDP:n puheenjohtaja
Tiedote 27.8.2009
Urpilainen: Hallitus unohti kunnat, työttömät ja maailman köyhät
SDP:n puheenjohtaja Jutta Urpilainen on pettynyt hallituksen arvovalintoihin talouskriisin keskellä.
- Nyt olisi tarvittu asettumista heikoimpien asemaan. Tähän ei hallituksella ollut halua tai kykyä. Kuntapalveluiden turvaamiseen, työttömien tukemiseen ja kehitysmaiden auttamiseen ei budjettihanoja avattu.
Urpilainen arvioi porvarihallituksen kärsivän pahasta "tempputyöllistämistraumasta".
- Eduskuntavaalien alla aktiivinen työvoimapolitiikka leimattiin tehottomaksi ja sen jälkeen hallitus on keskittynyt leikkaamaan työllisyysmäärärahoja ja vähentämään TE-keskusten henkilöstöä, vaikka esimerkiksi nuorisotyöttömyys on noussut yli 60 prosentilla.
- On ikävää, että hallitus tuntuu unohtaneen viime laman opetukset. Työttömyyttä pitäisi torjua kaikin mahdollisin keinoin. Budjetissa työllisyyspanostukset jäävät kovin niukoiksi. Massatyöttömyyden hoitaminen tulee sekä inhimillisesti että taloudellisesti yhteiskunnalle kalliimmaksi. TE-keskukset ovat epätoivoisen paikan edessä: Apua ei tullut keväällä, eikä sitä nyt saada syksylläkään.
Urpilainen ei hyväksy budjetin kehitysyhteistyömäärärahojen leikkausta.
- Kehitysyhteistyömäärärahat ovat noin kaksi prosenttia koko budjetista, mutta juuri niihin kohdistettiin lähes kolmanneksen leikkaukset. Tämä arvovalinta osoittaa hallituksen olevan yhtä välinpitämätön sekä kotimaan että maailman köyhistä. Tässä asiassa hallituksen linja näyttää kyllä pitävän.
Urpilainen muistuttaa, että syynä budjetin juustohöylälinjaan on ollut hallituksen jatkuvasti väärä tilannearvio talouden kehityksestä. - Ylisuuret veronalennukset hallituksen omille eturyhmille olisi pitänyt perua. Niiden sijaan tarvittaisiin työllisyyttä, kuntia ja oikeudenmukaisuutta tukevia menoratkaisuja.
- Hallituksesta on tullut oman hallitusohjelmansa vanki, eikä se ole osannut päivittää sitä taloustilannetta vastaavaksi. Porvarihallitus on jäämässä koko loppuvaalikaudeksi itse kaivamaansa poteroon odottamaan reilun puolentoista vuoden päästä pidettäviä eduskuntavaaleja ja vallan vaihtoa.
Leikkaussakset kuntapäättäjille
Kuntien alijäämä uhkaa kasvaa ensi vuonna noin 850 miljoonaan euroon.
- Tämä merkitsee sitä, että hallitus on päättänyt ojentaa laman leikkaussakset kuntapäättäjille, jotka joutuvat nyt ensi vuoden talousarvioesityksissään karsimaan terveydenhuollon ja koulun palveluja, vähentämään henkilöstöä sekä korottamaan kuntaveroja. Missä vaiheessa hallitus viimein ymmärtäisi, että se on vastuussa koko julkisen talouden kokonaisuudesta, johon myös kunnat kuuluvat?
Lisätietoja: Jutta Urpilainen, p. 050 511 3059
Tiedote 26.8.2009
Urpilainen: Hallituksen sulle-mulle -politiikka jatkui budjettiriihessä
SDP:n puheenjohtaja Jutta Urpilaisen mukaan porvarihallituksen toimintaa leimaa linjattomuus.
- Aikaisempaa veroalelinjaansa hallitus on mainostanut sillä, että veronalennuksilla lisätään kotimaista kysyntää ja sitä kautta työpaikkoja. Yleisen arvolisäverokannan ja kulttuuripalvelujen arvonlisän korottaminenhan vaikuttavat nyt täysin päinvastoin. Toiminnallaan hallitus siis myöntää, että veropolitiikan ainoa kantava periaate on ollut sulle-mulle - politiikkaa eli etujen jakaminen porvaripuolueiden omille eturyhmille. Tavallisen kuluttajan lompakkoa ei tällä politiikalla lihoteta.
- Päähallituspuolueiden verohuutokauppa syö kansalaisten luottamusta verotuksen oikeudenmukaisuuteen ja vakauteen. Ruoan arvonlisäveron laskeminen yhdeksäksi kuukaudeksi ensin 12 prosenttiin ja sitten veron korottaminen uudelleen 13 prosenttiin on hölmöläisten hommaa. Ihmettelen, miten yritykset ja tavalliset kuluttajat pysyvät näin tempoilevan veropolitiikan kyydissä.
- Eilisten työllisyyslukujen mukaan Suomessa on jo lähes 300 000 työtöntä työnhakijaa. Toivoin, että nämä luvut olisivat herättäneet hallituksen. Työllisyyspolitiikka ei ole vieläkään tämän hallituksen tärkeyslistan kärjessä. Budjettiriihessä hallitus olisi voinut päivittää talous- ja työllisyyspolitiikkaansa taloustilanteen edellyttämällä tavalla.
- Tehokasta työllisyyspolitiikkaa olisi elvyttää sosialidemokraattien esittämällä tavalla satsaamalla julkisiin investointeihin. Näin on tehty esimerkiksi Saksassa, jonka talous on jo kääntynyt lievään nousuun.
- Yksi pilkahdus budjetissa oli kuntaveron perusvähennyksen nosto 2200 euroon. Omassa vaihtoehdossamme olemme esittäneet perusvähennyksen nostoa 3000 euroon, joka olisi auttanut pienituloisimpia kansalaisia huomattavasti ruoan alv-alennusta enemmän.
Lisätietoja: Jutta Urpilainen, p. 050 511 3059
Tiedote 14.8.2009
Urpilainen: Suomi tarvitsee kansallisen palveluohjelman
SDP:n puheenjohtaja Jutta Urpilainen ehdottaa kansallisen palveluohjelman käynnistämistä, joka keskittyisi palveluajojen uusien innovaatioiden ja kokoaikaisen työllisyyden kehittämiseen. - Tulevaisuudessa kasvu löytyy yhä useammin palvelutuotannosta. Jatkossa palvelualojen kehittämishankkeiden rahoituksen ja edistämisen pitää olla elinkeinopolitiikassa erityisenä painopisteenä.
Urpilainen puhui perjantaina Kokkolan Halpahallin 40-vuotisjuhlassa.
- Vaikka olemmekin vahvasti teollisuusyhteiskunta myös tulevaisuudessa, on meidän syytä määrätietoisesti kehittää myös palvelualaa ja luoda sinne myös uusia työpaikkoja. Tämä voisi onnistua palveluohjelman kautta.
Urpilainen muistutti puheessaan, että perheyritykset työllistävät huomattavan määrän suomalaisia. - Perheyrittäjät tuntevat vastuuta työntekijöistään ja yhteisöstä, jossa he toimivat. Ehkäpä tämä osaltaan selittää myös perheyritysten muita yritystyyppejä paremmalta vaikuttavaa kannattavuutta. Sosiaalisesta pääomasta kumpuava luottamus on vahva kilpailuvaltti.
- Perheyritykset ovat usein paikallisia toimijoita, jotka kantavat vastuuta alueen kehittymisestä. Tietenkin perheyritykset myös kansainvälistyvät ja niin pitääkin, mutta näillä yrityksillä juuret ovat tiukasti Suomessa.
Urpilainen haluaa myös, että pienille ja aloittaville yrityksille varmistetaan hyvät toiminta- ja rahoitusedellytykset ideoiden jalostamiseksi uusiksi tuotteiksi ja yrityksiksi. - Innovatiiviset ja kasvavat yritykset luovat uusia työpaikkoja. Kasvua on tuettava säilyttämällä yritysverotus kansainvälisesti vertailtuna kohtuullisella tasolla sekä parantamalla verotuksen neutraalisuutta eri yritysmuotojen välillä.
- Kasvu edellyttää myös sitä, että työvoimaa on saatavilla. Nyt olisikin viisasta laman aikana lisätä ammatillisen koulutuksen aloituspaikkoja ja tarjota nuorille mahdollisuus hankkia itsellensä ammatti. Myös ikääntyneempien täydennys- ja lisäkoulutus vaatii lisäpaikkoja. Talouden laskukausi on oiva aika päivittää omaa osaamistaan ja hankkia lisäammattitaitoa uuden nousun varalle. Uskon, että yritystenkin kannattaa huolehtia jatkuvasti työntekijöidensä kouluttamisesta. Osaava, motivoitunut ja hyvinvoiva henkilöstö on yrityksen kilpailutekijä numero yksi.
Lisätietoja: Jutta Urpilainen, p. 050 511 3059
Tiedote 12.08.2009
Urpilainen: Hallitus kärsii "tempputyöllistämis-traumasta"
- Nuorisotyöttömyys pahenee kuten viime lamassa, mutta hallitus ei ole kriisiin reagoinut. Matti Vanhasen hallitus ei rohkene sijoittaa riittävästi aktiivisiin työvoimapoliittisiin toimiin, koska takavuosina kokoomuksella oli tapana syyttää sosialidemokraatteja tempputyöllistämisestä. Nyt tarvitsemme kuitenkin juuri panostusta koulutukseen ja tukityöllistämiseen, SDP:n puheenjohtaja Jutta Urpilainen sanoo.
Urpilainen puhui SDP:n puoluejohdon ja eduskuntaryhmän johdon kokouksessa Nummelassa keskiviikkona 12. elokuuta.
Jutta Urpilainen huomautti, että toimilla on kiire, sillä 15–24-vuotiaiden työttömyys lähentelee jo kolmeakymmentä prosenttia. - Vaikeuksiin täytyy puuttua nyt tai tehdään iso yhteiskunnallinen lasku. Kiire on myös kuntatalouden pelastamisella. Laman maksumiehiksi eivät saa joutua lapset ja vanhukset. Tämä edellyttää noin puolen miljardin euron tukipakettia kunnille. Lisärahan turvin kunnat voivat pitää opetusryhmät kohtuullisen kokoisina, tukea omaishoitajia, välttää veronkorotukset ja käynnistää investointeja.
Urpilainen korosti, että investointien elvytysteho on suurempi kuin veronalennuksien.
- Hallituksen elvytys on tehotonta ja vastuun sopeutua se sysää kuntiin. Ne joutuvat joko leikkaamaan palveluja tai korottamaan kuntaveroa - tai molempia. Nyt valtio velkaantuu hallituksen veroalennuksien vuoksi. Nämä alennukset eivät elvytä. Vielä pahempaa on, etteivät ne kohdistu oikeudenmukaisesti.
Lisätietoja: Jutta Urpilainen, p. 050 511 3059
