Sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän työvaliokunta asetti Kauhajoen kouluampumistapauksen jälkeen pienimuotoisen työryhmän pohtimaan edustaja Södermanin johdolla keinoja, joilla vastaavia tragedioita voitaisiin tulevaisuudessa ehkäistä. On ilmeistä, että muutaman viime vuoden aikana suomalaisissa kouluissa tehdyille joukkomurhille ei ole yhtä tai muutamaa yksiselitteistä syytä, eikä siten vastaavan varmaksi estämiseksi tulevaisuudessa löydy helppoja vastauksiakaan. Joitakin selviä yhtäläisyyksiä tapauksista kuitenkin löytyy, joiden perusteella työryhmä keskittyi pohdinnoissaan kolmeen asiaan:

-          mitä tehdä suomalaiselle asekulttuurille ja aseille,

-          mitä tehdä internetille ja

-          mitä tehdä kouluille

 

 

 1. Aseiden saatavuus ja aselupien myöntäminen

 

Suomessa on poikkeuksellisen paljon aseita ja aselupia suhteessa väkilukuun. Aseiden määrää on perusteltu esimerkiksi metsästyskulttuurilla, mutta Suomessa on toistaiseksi ollut helppoa hankkia myös käsiaseita vähäisellä tai olemattomalla ampumaharrastuskokemuksella. Toisen kansallisen kouluampumistragedian jälkeen sisäasiainministeriö tiedotti ryhtyvänsä pikaisiin toimenpiteisiin aselain ja lupakäytännön tiukentamiseksi. Ministeriön mukaan aselain uudistamisessa tullaan keskittymään lupaa hakevien terveystietojen saatavuuteen ja käsiaseiden luvansaannin rajoittamiseen. Lisäksi pohditaan ampuma-aseiden säilyttämisen valvontaa. Työryhmän mielestä hallituksen tulisi antaa esitys aselainsäädännön uudistamisesta maaliskuun loppuun mennessä.

 

Aselainsäädännön uudistamisessa on mielestämme otettava huomioon seuraavaa:

 

-     aseluvan voi saada yksityishenkilönä vain hyväksyttävään tarkoitukseen, joka on todistettavasti aktiivinen metsästys tai ampumaharrastus,

-     luvan saaminen edellyttää ampuma- tai metsästysseuran jäsenyyttä ja ampumakortin suorittamista sekä kahta luotettavaa todistajaa,

-     lupa käsiaseeseen voidaan yksityishenkilölle myöntää vain, jos aktiivinen ampumaharrastus ampumaseurassa on seuran omistamalla ja säilyttämällä aseella jatkunut todistettavasti yli vuoden,

-     aselupa myönnetään vain määräajaksi

-     aselupa myönnetään vain aseen varsinaista käyttötarkoitusta varten ja

-     hakijalta pyydetään suostumus terveystietojen sekä varusmiespalveluksen suorittamista koskevien tietojen luovuttamiseksi: Ellei hakija suostu tähän eikä vastaavia tietoja ole muutoin satavissa, hakemus hylätään.

 

Sekä

-     asemyyntilupien myöntämisen edellytyksiä on tiukennettava ja lupia on myös valvottava

-     EU:n asedirektiivin säännökset on viipymättä saatettava kansallisella tasolla voimaan, mukaan lukien 18 vuoden ikäraja

-          valtiolle ajautuneet aseet on tuhottava

-          opiskelijoille jo myönnetyistä aseenkantoluvista on ilmoitettava kouluille

-          ampumaratoja koskevat säännökset ja valvonta on uudistettava. Samalla on selvitettävä mahdollisuus merkitä ampumaradalla tai muissa valvotuissa tiloissa säilytettävät aseet esim. passiivisella etätunnisteella sekä harkittava aseille käyttömaksua, josta saatavista tuloista voitaisiin kustantaa esimerkiksi ampumaratojen turvallisemmasta aseiden säilyttämisestä aiheutuvia kustannuksia

 

 

 

Internetin kattava valvonta ja tehokas sisällön suodatus on tunnetusti mahdotonta. Ennakkosensuuri on sananvapauden kannalta vapaassa yhteiskunnassa poissuljettu ajatus.

 

Epäsuotavaa sisältöä voidaan rajoittaa kotimaisilla palvelimilla, mutta tämä on mahdollista kiertää siirtämällä se ulkomaisille palvelimille, jonne kansallinen lainsäädäntö ei ulotu. Silti eritysvalvontaa voidaan ja sitä tulisi kehittää. Lisäksi kansainvälisessä yhteistyössä on paljon kehittämispotentiaalia.

 

Vaikka nopeasti vaihtuvaa sisältöä internetissä on loputtomasti ja sen tarkkailu on haastavaa, tulisi saavutettavissa olevaa uhkaavaa ja epäilyttävää erityisesti massaamme tuotettua sisältöä tarkkailla tehokkaammin poliisin toimesta.

 

Kansalaisten netissä kohtaamasta epäilyttävästä sisällöstä raportoiminen poliisille tulisi tehdä helpoksi. Poliisilla pitäisi olla yksikkö, joka olisi erikoistunut ja lain nojalla valtuutettu soluttautumaan epäilyttäviin internetin yhteisöihin, sekä säännöllisesti seuraamaan niiden sisältöä. Poliisien voimavaroja tulisi erityisesti suunnata uuden teknologian ja ohjelmistojen hankkimiseen, jotka perustuvat kehittyneisiin hakukoneisiin ja joilla voidaan hakea ja luokitella epäilyttävää sisältöä sekä yhdistää samoissa verkostoissa olevia toimijoita.

 

 

 

 

 

 

 

Internetin valvonnan kehittämisessä on mielestämme otettava huomioon seuraavaa:

 

-          poliisille on annettava riittävät voimavarat uutta teknologiaa ja kehittyneitä laittoman materiaalin valvontaohjelmistoja

-          poliisiin tulisi perustaa nettivalvontaan erikoistunut yksikkö, josta käsin olisi mahdollista soluttautua internetin yhteisöihin poliisin lakiin perustuvan peitetoiminnan laajentaminen koskemaan myös internetin yhteisöjä

-          vertaisvalvonnan käytäntöjä on tuettava ja yleistettävä

-          internetsivujen ylläpitäjien vastuun on lakia muuttamalla järjestettävä lehden päätoimittajavastuun tapaiseksi.

-          sivujen ylläpitäjät on velvoitettava poistamaan laiton sisältö heti havaittaessa

-          kansainvälisen yhteistyön, kansainvälisen valvonnan ja sääntelyn lisääminen, EU-taso

-          kansalaiskasvatus ja netin käyttäjien koulutus esimerkiksi vapaan sivistystyön avulla

-          tulisi käynnistää kansallinen hanke kriittisen mediakasvatuksen lisäämiseksi, esimerkiksi yhteistyössä Yleisradion ja muiden televisioyhtiöiden kanssa

 

 

 

 

Suurimpana ongelmana suomalaisissa kouluissa on sekä itse koulujen että varsinkin opetusryhmien suuri koko. Monessa kunnassa oppilaita joudutaan opettamaan yli kolmenkymmenen oppilaan ryhmissä, jolloin yhden opettajan aika ei voi riittää kaikkien oppilaiden tukemiseksi. Lisäksi luokissa on usein liikaa erityistä tukea ja huomiota vaativia oppilaita, joiden oikeampi opiskelupaikka olisi selvästi pienemmissä ryhmissä.

 

Taloudellisista syistä kunnat säästävät, eivätkä varaa rahaa koulunkäyntiavustajiin, koulukuraattoreihin tai kouluterveydenhuoltoon. Kunnat ja yksityiset opetuksen järjestäjät tulisi lakisääteisesti velvoittaa rajaamaan ryhmäkoon maksimiksi alakoulun kahdella ensimmäisellä luokalla 16, alakoulun muilla luokilla 20, ja yläkoulun luokilla 25 oppilasta ryhmää kohti.

Väkivaltaiseen ja itsetuhoiseen käytökseen liittyy useimmissa tapauksissa vuosia jatkunut koulukiusaaminen. Kiusaaminen saattaa alkaa alaluokilla ja sen tiedetään usein jatkuvan läpi kouluajan. Kiusaaminen on muuttanut muotoaan. Sitä on nykyisin paljon vaikeampi huomata kuin ennen. Aikaisemmin kiusaaminen oli tönimistä, nimittelyä, syrjimistä; tänään kiusaaminen tapahtuu enenevässä määrin henkisenä väkivaltana jolloin opettajien ei ole helppoa havaita sitä. Kännykät ja tietokoneyhteydet antavat valitettavasti uusia mahdollisuuksia toteuttaa toisen oppilaan kiusaamista nimettömänä ajasta ja paikasta riippumatta.

 

Koulukiusaamisen tunnistaminen on vaikeaa. Liian suurissa opetusryhmissä opettajan on hankala huomata edes tuntien aikana tapahtuvaa "hiljaista" kiusaamista. Sitä kuitenkin tapahtuu ja opettajan tehtävänä on siihen tehokkaasti puuttua. Kouluvirastoissa ja suurissa kouluissa tulisi olla koulutetut neuvottelijat vakavien koulukiusaamistapausten selvittämiseksi tavoitteenaan pysyvien ratkaisujen löytäminen niiden osalta.

 

Opettajien täydennyskoulutuksessa tulisi käyttää aikaa ja asiantuntevaa opetusta koulukiusaamisen tunnistamiseen sekä siihen puuttumiseen niin, että pysyviä tuloksia voidaan saada aikaan. Kouluttautumisen tulee ulottua myös perusopetuksen jälkeiseen oppilaitokseen. Opettajat tulisi kouluttaa tunnistamaan esimerkiksi mielenterveydellisiä ongelmia nykyistä paremmin. Kunnille olisi varattava riittävät resurssit opettajan täydennyskoulutuksen säännölliseen järjestämiseen.

Luokaton lukio on mielestämme osoittautunut liian haastavaksi. Lisäksi lukion aloittaneet opiskelijat eivät aina osaa tai pysty hakemaan apua opintojensa suunnitteluun. Ymmärtämättömyydestä johtuvat väärät kurssivalinnat voivat pitkittää lukio-opintojen kestoa ja pahimmillaan johtaa jopa opintojen keskeytyksiin, vaikka motivaatiota ja kykyjä opintojen suorittamiseen olisikin.

 

Luokattomassa lukiossa arat ja heikommat opiskelijat jäävät liiaksi oman onnensa nojaan. He eivät tunne kuuluvansa mihinkään ryhmään tai luokkaan ja saattavat jäädä koulussa vaille ystävyyssuhteita. Aikuiseksi kasvamisen kannalta tärkeät sosiaaliset taidot ja toimiminen ryhmässä jäävät puuttumaan. Opettajille alati vaihtuvat ryhmät ovat täynnä nimettömiä kasvoja eikä tärkeää ja luottamuksellista opetussuhdetta nuoren ja aikuisen välille ehdi syntyä.

Puutteellista oppilashuoltoa tulee kehittää niin, että asetuksen tasolla määritellään selkeästi oppilas- ja opiskeluterveydenhuoltoon liittyvät kuntien velvollisuudet ja opiskelijan oikeudet. Esimerkiksi jokaiselle lukiolaiselle tulisi opiskelun alussa järjestää perusteellinen terveydentilan kartoitus sekä tarvittaessa tarjottava oikeanlaista hoitoa viivytyksettä. Kouluissa tulee olla toimiva opiskelijahuoltoryhmä, josta oppilas saa koulukuraattorin ja psykologin palveluita välittömästi niitä tarvitessaan.

 

Koulumaailman kehittämisessä on mielestämme otettava huomioon seuraavaa:

 

-          tulisi säätää laki opetusryhmien koosta perusopetuksessa.

-          liian suurten koulujen perustamista ja koulujen yhdistämistä tulee välttää

-          on taattava voimavaroja opettajien jatkokoulutukseen erityisesti kiusaamiseen tunnistamiseksi ja siihen puuttumiseksi

-          kodin ja koulun yhteistyötä on lisättävä

-          peruskouluissa kokonaispäiväkouluajatusta tulisi kehitellä ja pohtia muun henkilöstön lisäämistä kouluihin esimerkiksi harrastusryhmien vetämisen yhteyteen

-          tulisi vakavasti harkita paluuta luokkamuotoiseen opetukseen lukioissa

-          opintojen ohjaukseen on panostettava

-          laajempaa opiskeluhuollon lainsäädäntöuudistusta valmisteltaessa tulisi viipymättä valmistella koulutuslain muuttamista siten, että lastensuojelulain 9 § siirretään soveltuvin osin kaikkiin koulutuslakeihin

-          lasten ja nuorten psykiatrisen hoidon saatavuutta tulee lisätä