Sosialidemokraatit edellyttävät, että työttömyyden torjuminen nostetaan Suomen ykkösasiaksi. On pikaisesti haettava keinoja uudelle kasvupolitiikalle, jotta Suomi voi menestyä tulevaisuudessa.
Sosialidemokraattien pidemmän aikavälin tavoitteena on 75 prosentin työllisyysaste. Tähän tavoitteeseen pääseminen vaatii kahden hallituskauden johdonmukaista talous- ja työllisyyspolitiikkaa. Ensivaiheessa Suomen on suunnattava talouspolitiikkaa elvytykseen ja jatkettava sitä kunnes työllisyystilanne paranee.
Elvytyspolitiikan sisältöä on muutettava julkisia investointeja ja palveluja tukevaksi sekä pienituloisten ostovoimaa lisääväksi. Erityisesti nuorille työttömille ja työttömyysuhan alaisille on lisättävä aktiivisen työllisyyspolitiikan toimenpiteitä. Vain näin pystytään estämään nuorten pysyvämpi syrjäytyminen työmarkkinoilta. Koulutuksellisen tasa-arvon takaamiseksi koulutuksen on oltava maksutonta.
Tällä hetkellä Suomi on ajettu taitamattomasti tilanteeseen, jossa meillä on samanaikaisesti paheneva työttömyys ja kasvava julkisen talouden vaje. Porvarihallituksen virheiden korjaamisessa menee ainakin kaksi seuraavaa vaalikautta.
Hallitus ei ole tukenut suomalaisten hyvinvointia vaikean taloustilanteen aikana. Tämä poliittinen linjaus ei ole sattuma, vaan ideologinen pyrkimys purkaa verorahoitteinen hyvinvointivaltio markkinoiden hyväksi ja vapauttaa palvelumarkkinat kunnissa. Julkisessa keskustelussa vältetään sanomasta, että valtion ja kuntien järjestämiä palveluja ajetaan alas, vaikka niin todellisuudessa tehdäänkin. Sosialidemokraatit vaativat yhteiskunnan turvaverkkojen vahvistamista.
Suurituloisten veronalennuksille on viimein sanottava ei, ja voimavarat on käytettävä työllistäviin hankkeisiin. Veronalennukset eivät tuo tässä tilanteessa suomalaisille lisää työtä ja hyvinvointia. Päinvastoin verotusta pitää korjata oikeudenmukaisemmaksi ja myös pääomatulon saajien pitää nykyistä enemmän osallistua yhteisen potin kasaamiseen. Pienituloisten tulonmuodostusta ja työllistymismahdollisuuksia voidaan tukea edelleen veropolitiikalla.
***
Maan hallitus ei ole osannut päättää, ovatko palkansaajajärjestöt sille kumppani vai vastustaja. Palkkamaltin turvanneesta sopimisesta luopuminen on johtanut työmarkkinoiden epävakauteen, joka jarruttaa Suomen uutta nousua. On palattava sopimisen kulttuuriin.
Ajankohtaisessa satamakiistassa on kyse samoista asioista jotka askarruttavat nykyisin kaikkia palkansaajia eli työttömyyden aikaisesta toimeentulosta, irtisanomissuojasta, kaiken kaikkiaan riittävästä muutosturvasta.
Sosialidemokraatit vetoavat voimakkaasti molempiin osapuoliin sovun aikaansaamiseksi. Mikäli kiistan ratkaisussa ei tapahdu edistystä, on keskusjärjestöt otettava mukaan sovitteluun.
Finanssikriisi on todistanut sen, että globaalit rahamarkkinat eivät kykene itsesäätelyyn. Politiikan on puututtava peliin. Esitämme kansainvälisen rahoitusmarkkinaveron käyttöönottoa globaalissa raha- ja sijoituskaupassa. Ainoa hyödyke, jolle ei ole mitään veroa on globaaleilla rahoitusmarkkinoilla pyörivä keinotteluraha. Emme pidä tätä moraalisesti oikeana emmekä taloudellisesti järkevänä.
***
SDP:n vaihtoehtoinen linja tarjoaa vakautta ja turvaa. Ihmisarvoa ei voi mitata ulkoisilla avuilla eikä ulkoisilla mittareilla. SDP vaatii ihmisläheistä yhteiskuntaa - sellaista, jossa kellään ei ole liian vähää toimeen tullakseen.
SDP ei tee hallitusohjelmaansa konsulttien kanssa, vaan kuuntelee eri yhteiskuntatahoja: kansalaisjärjestöjä, tutkijoita, palkansaajaliikettä, yrittäjiä - kaikkia kansalaisia tasavertaisesti. SDP vaihtaa nyt vaalivaihteen päälle ja tähtää seuraavissa eduskuntavaaleissa Suomen suurimmaksi puolueeksi. Kutsumme suomalaiset mukaan rakentamaan oikeudenmukaisempaa, tasa-arvoisempaa ja inhimillisempää tulevaisuutta.