Viime viikonloppuna vallinnut usko ja toivo olivat maanantaina koetuksella kun luin uutisista Israelin armeijan kansainvälisillä vesillä tekemästä hyökkäyksestä Gazaan matkalla olleen avustuslaivueen kimppuun.
Teko on käsittämätön ja rikkoo selkeästi kansainvälisiä pelisääntöjä. En voi kuin yhtyä siihen laajaan kansainväliseen joukkoon, joka tuomitsee iskun.
Gaza on ollut saarrettuna vuoden 2007 vaaleista lähtien. Saarron vaikutus ei kuitenkaan ole ollut Israelin toiveiden mukainen, vaan iskut Israelin puolelle ovat jatkuneet. On selvää, että myös iskut Israelin puolelle on saatava loppumaan. Saarrolla ei kuitenkaan saavuteta tätä tavoitetta. YK:n avustusjärjestöjen mukaan kärsijöinä ovat olleet tavalliset gazalaiset. Gazassa eletään humanitaarisen katastrofin keskellä. Ihmiset ovat riippuvaisia ruoka-avusta, rakennustarvikkeita ei ole, jotta 2008 sodan jälkiä voitaisiin korjata, sähkö on katkolla vähän väliä ja kaikesta on pulaa. Tällainen tilanne on omiaan luomaan kasvualustaa ääriliikkeille, ei suinkaan suitsimaan niitä.