"Herrat Helsingissä laman alla nyyhkii", laulettiin edellisen laman aikana. Eivät nyyhki herrat tätä lamaa Helsingissä vaan paistattelevat päivää keväthangilla tai pyramidien varjoissa. Näin ne ajat muuttuvat. Viime vuonna oltiin huolissaan oppositiojohtajan lomailusta, joka tapahtui kiireettömään aikaan heinäkuussa ja joulun seutuvilla. Nyt huolta ei herätä se, että eduskunta saa käsitellä hallituksen ratkaisuja kriisin keskellä ilman hallituksen johtajia.
Huolissaan pitää olla talouskriisin syvenemisestä. Kohta lähes vapaan pudotuksen kohteena olevien markkinavoimien jättämät savuavat rauniot kaipaavat nyt turvallista ja luottamusta herättävää vahvaa julkista sektoria. Vaikeina aikoina hyvinvointivaltion turvaverkko nousee jälleen arvoonsa. Oikeistopuhurin myötä liian vapaana rehottaneen itsekkyyden aika on päättynyt. On jälleen yhteisvastuun aika.
Yhteisvastuu ei voi kuitenkaan tarkoittaa heikompien muita suurempaa vastuuta. Vastuuta, jossa hintana on työpaikan ja turvan menetys, jotta toiset voisivat edelleen elää yli omien tai luonnonvarojen. Kyllä yhteisvastuun tulee olla erityisesti vahvempien vastuuta heikommista.
Sosialidemokraatit ovat todenneet jo kauan, että markkinavoimat ovat hyvä renki, mutta huono isäntä. Nyt meidän on sanottava, että myös valtio voi olla hyvä renki, mutta huono isäntä. Isännän ääni kuuluu tästä hallituksesta nyt liikaa. Väärään aikaan ja väärissä asioissa. Kun hallituksen pitäisi käyttää isännän ääntä esim. valtionyhtiöissä, ei se sitä tee. Nyt se ilmoittaa yksipuolisesti päättävänsä isännän oikeudella sellaisistakin asioista, joista on tavattu edes neuvotella renkienkin kanssa.
Nykyaikaisen kansalaisyhteiskunnan on perustuttava yhdessä tekemiseen, ei yksipuoliseen saneluun.
Hallitukselle on syytä viestittää selkeästi, että SDP:stä on turha odottaa hallituksen renkiä tukemaan sen tekemisiä ja tekemättä jättämisiä. Renkejä näyttää hallituksesta kyllä löytyvän omastakin takaa, kun katsoo vihreiden käyttäytymistä.
Suomessa ei ole, vielä, hallituskriisiä, mutta meillä on kriisihallitus. Hallitus, joka kulkee kriisistä toiseen. Tähän saakka se on selvinnyt selittelyllä ja mainostoimistojen tuella. Ei selviä enää. Nyt alkaa hallituksen todellinen luonne selvitä kaikille, pintaa raaputtamatta. Sen verran paljastavia hallituksen omat puheet ja teot ovat.
SDP:tä on syytetty siitä, että meillä ei ole muka ollut vaihtoehtoa hallituksen politiikalle. Kyllä on ollut ja tulee olemaan. Meidän ei ole tosin tarvinnut hallituksen tapaan muuttaa omaa linjaamme vähän väliä. Joku voisi kaivaa esille puolueiden eduskuntavaaliohjelmat ja katsoa, kenen linjauksilla tässä tilanteessa olisi pärjätty parhaiten. SDP:n vaaliohjelman mukaisten vaihtoehtobudjettien panostukset hyvinvointipalveluihin ja työllisyyteen olisivat ehtineet jo vaikuttaa oikeaoppisesti, toisin kuin hallituksen matti myöhäisten riittämättömät ja väärät toimenpiteet.
En ymmärrä hallituksen talouspolitiikan yhtälöä. Miten se kuvittelee voivansa yhtä aikaa vähentää tuntuvasti verotuloja, kasvattaa tulevia menoja uusin päätöksin ja rahoittaa laman aiheuttamat lisämenot sekä elvytyksen vaatimat lisäpanostukset? Pidän myös vastuuttomana, että monet ratkaisut siirretään esim. kustannusten osalta aivan vaalikauden loppuun tai tuleville vaalikausille. Kuvittelin, että ns. vaalibudjetit olisivat olleet jo historiaa. Seuraavilla hallituksilla ei tule olemaan tämän kriisihallituksen jäljiltä helppoa.
Yksi hallituksen suurimmista virhearvioista on ylimielinen suhtautuminen kuntien ongelmiin. Kaiken huipuksi kuntien naisvaltaiset työntekijät joutuvat nyt ihmettelemään, miksi hallitus on laittanut heidän vastuulleen kuntapalvelujen rahoituksen. Palkankorotuksista on pidättäydyttävä tai muuten ei tule rahaa kuntapalveluihin. Ota tai jätä. Siinä hallituksen kylmä ukaasi. Kun ensin luvattiin tasa-arvotupo, kuihtui se tasa-arvoropoksi, ja nyt eläkepäätöksillä otetaan pois tasa-arvolepokin. No, yllätys ei ole tämän surkuhupaisan tupo-ropo-lepo näytelmän takana on sama puolue joka tuli tunnetuksi Tupu-Hupu-Lupu kolmikostaan.
En muuten usko, että pääministerin ajatus kahden vuoden pakkotyöstä olisi syntynyt Rukan hangilla hiihtäessä. Miksi en? Siksi, että aivotutkijoiden mukaan parhaat ajatukset syntyvät liikkuessa. Facebookiin onkin jo perustettu osuvasti ryhmä "Matti Vanhanen, lopeta hiihtäminen". Nyt kansalaiset odottavat kauhunsekaisin tuntein, mitä ajatuksia valtiovarainministerille syntyy tällä viikolla Egyptin hiekka-aavikolla.
Kansainvälinen talouskriisi edellyttää myös ylikansallisia päätöksiä ja toimenpiteitä. Tässä kokouksessa hyväksymme EU-vaaliohjelmamme, joka omalta osaltaan linjaa niitä toimenpiteitä joilla yhteisvoimin rakennetaan lamasta toipuvaa uutta Eurooppaa, ihmisten Eurooppaa. Suomen ja Euroopan osalta kaivataan nyt uudenlaista näkemyksellisyyttä. Usein kriisin keskellä on pakkokin tehdä asioita uudella tavalla. En usko, että kiristyvässä kansainvälisessä kilpailussa pärjätään vain niillä perinteisillä keinoilla, joita niin Suomen kuin muidenkin eurooppalaisten hallitusten elvytysohjelmat sisältävät. Nyt tarvitaan rohkeaa panostusta kestävällä tavalla uusiin dynaamisiin kehittämishankkeisiin.
Otamme tässä kokouksessa kantaa myös perustuslain uudistamistarpeisiin. Toivon, että huomiota kiinitettäisiin enemmän kansanvallan tärkeimpään kehittämisen kohteeseen, kansalaisten perusoikeuksiin. Yksi keskeinen perusoikeus on oikeus osallistua yhteiseen päätöksentekoon, tulla kuulluksi ja mahdollisuus vaikuttaa. Nykyhallituksen linja olla edes kysymättä, jos tietää toisella olevan vastakkaisia ajatuksia, on perustulainkin kannalta pöyristyttävä. Kansainvälisten vertailujen valossakin meillä on tältä osin paljon parantamisen varaa. Esim. YK:n selvityksen mukaan Suomi on vasta sijaluvulla 45 kansalaisille verkossa tarjottavien osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksien kehittämisessä. Sosialidemokraattien on oltava tämän kehittämistyön eturivissä, niin Suomessa kuin kansainvälisestikin.
